29. syyskuuta 2009

Minun aakkoseni

Olen nyt jotenkin onnistunut karttamaan kameraani tai lähinnä julkaisukelpoisia kuvia. En halua kaikenmaailman greenpeaceja ja kettutyttöjä kimppuuni, joten viikonlopun hirvestyskuvat jääköön koneen syövereihin odottamaan oikeaa tilaisuutta ja paikkaa mahdolliseen julkaisuun. Tänään taas olisi saanut ensilumikuvia (Siis haloo! Syyskuu, ja eilen vielä oli melkein kesä!), mutta kamera on känpillä ja itse olen jumissa Tommilla, ylläri pylläri. Välillä sitä miettii, että josko kävisi välillä vaihtamassa vaatteet tästä haisemasta ja tyhjentämässä omaakin jääkaappia, mutta sitten sitä saa laiskotuskohtauksen ja unohtuu näille reissuille. Puhelimestakin loppuu kohta akku, eikä täällä ole sopivaa laturia. Melko huoletonta! Kouluun sentään olen selvinnyt, tosin tänäkin aamuna pummin Tommilta autokyydin. Olen melkoisen varma, että tässä talossa ajankulu muuttaa merkitystään ja maailma muuttaa muotoaan. Normaalisti sentään meikkaan kouluun, lähinnä etten peljästyttäisi luokkakavereita, sillä näytän aamuisin melko eläimeltä. Täältä herätessäni tuskin muistan edes vilkaista peiliin..


Mutta valitettavan, mutta ei yllättävän kuvien puuttumisen seurauksena tarjoan teille vaihtoehtoisesti elämäni aakkosina:


A - Aurinko. Ilman aurinkoa on pimeää, ja pimeä on niitä harvoja asioita joita pelkään.

B - Blogi. Tulisin toimeen ilmankin, mutta saisin ehdottomasti vähemmän aikaan. Kamerankin otan usein mukaan ihan vain blogiani silmällä pitäen.

C - Celsius-asteet. Oon selkeesti kesäihminen, sillä talvella lähinnä palelen.

D - Dna-näyte. Erittäin tärkeä..

E - Eläimet. Kaikenlaiset karvaotukset vaan yksinkertaisesti on vastustamattomia!

F - Fetajuustovoileivät. On parasta mitä saan keittiössä aikaan.

G - Gansta-angstaus. En tiijä?

H - Historia. Ei kellään ois lainata minulle aikakonetta tai myydä matkaa aikaan ennen nykyaikaa? Nimimerkki Elän väärässä ajassa.

I - Illat. Lämpimät kesäillat tai hämärät syysillat. Päivän jutut on tehty ja on vaan aikaa ennen nukkumaanmenoa. Semmoisia iltoja on liian harvoin!

J - Juhannus. Yksi vuoden kohokohdista. Olipa orpoa viettää Juhannus ulkomailla. Ja sitä paitsi, ilman Juhannusta minun elämä ei varmaankaan ois nyt näin hyvin...

K - Koti. Kotiin voi aina mennä, jos kaupunkielämä ahistaa.

L - Luonto. Niitä harvoja paikkoja, jossa voi todella rauhoittua.

M - Musiikki. Tarvitsee soida taustalla lähes koko ajan. Muuten on liian hiljaista ja se todella häiritsee.

N - Nukkuminen. Parasta ajanvietettä.

O - Oma elämä. Semmonen on asettunu tänne asumaan alivuokralaiseksi ja viihdytään yhdessä kohtalaisen hyvin!

P - Polkupyörä. Että yleensäkin jaksan raahautua sinne kouluun.

Q - Quutamo. Ja hanget.

R - Ruoka. Ruoka on namii. Ilman ruokaa en vois elää.

S - Sähköttömyys. Nykyisin on vaikeaa löytää semmoista paikkaa, jossa voisi todella viettää aikaa ilman tietokonetta ja jopa ilman sitä musiikkia. Yksi tämmönen paikka on isovanhempien mökillä, sieltä on parhaat muistot!

T - Tommi. On vaan tärkeintä.

U - Ulkomaat. Matkustelu ois kivaa, jos ois rahaa!

V - Valokuvaus.

X - X-kromosomi. Todistaa, että minä oon nainen vaikken siltä aina muuten vaikuta.. Hah.

Y - Ystävät. Oon liian sosiaalinen selvitäkseni täällä yksin.

Z - Zzz.. Uni.

Å - Å-kielet. Oon niin huono kielissä, mut haluisin olla hyvä.

Ä - Äiti. Äitillä soi puhelin kun Suvilla on ongelma.

Ö - Öisin nukkuminen. Ei voi liikaa korostaa. Meikä hei tarvii unta vähintään sen yheksän tuntia, joten yöllä ei meinaa ehtiä valvoa ees.

Osa vähän vaikeita miettiä tähän aikaan illasta, kun väsyttää viikonlopun valvomiset, mitä ei tokikaan huomaisi ellen asiasta mainitsisi... Mutta siinä tämän hetken top.




Ja koskaan oon niin jekku, niin juksasinpa vähän! Tämä kuva piti julkaista jo aiemmin, mummun syttäripostauksessa, mutta jostain syystä kuvien lisäys tökki silloin. Nyt kokeillaan uudemmalla toimivuudella!

25. syyskuuta 2009

Pienimuotoista sadonkorjuuta äidin kasvimaalta

Syksyssä on parasta värit. Tänään kävin vaaralla kuvailemassa ja muuten vaan ihastelemassa. Terri oli mukana - syömässä mustikoita. On meilläkin lihansyöjäkoira..


Värien lisäksi syksyssä on parasta kaikki ne jutut, jotka kasvaa pellosta. Isona minullakin on oma pelto, mutta sitä ennen täytyy käydä äidin kasvimaalla. Päätin kerrankin improvisoida keittiössä, ja kaiken huipuksi jotenkin vahingossa onnistuin! (No okei, äidille kiitos pikkuvinkeistä!)




Feta-kasvispiirakka

Kerää omalta (tai naapurin) kasvimaalta porkkanoita, parsakaalia, kesäkurpitsaa, purjoa, sipulia... Mitä vain, mikä tuntuu hyvältä! Lisäksi kaupasta pari pikkujuttua:
Fetajuustoa
Juustoraastetta
Rankankermaa ja/tai turkkilaista jugurttia
Pari kananmunaa
Mausteita maun mukaan
Pohjataikina (Voi tehdä itse oman ohjeen mukaan, tai sitten voi päästä helpommalla ja ostaa kaupasta Pirkan valmista, rukiista piirakkataikinaa tms.)

Porkkanat ja parsakaalit kannattaa hauduttaa pehmeiksi vähän ennakkoon. Täytteet sekoitetaan keskenään ja isketään piirakkavuokaan painellun taikinapohjan päälle. Sitten paistetaan 200 asteessa, kunnes täyte hyytyy, eli noin 40 minuuttia. Piirakan voi tarjoilla vihreillä yrteillä koristeltuna.



Siis en todellakaan ole mikään keittiömestari ja yleensä epäonnistun keittiössä enemmän kuin onnistun, jos ei lasketa perus nuudelinkeittoa tms. Nyt jotenki sörssin tämän homman ja yhtäkkiä teinkin jotain onnistunutta, ja vielä ilman ohjetta! Oon ehkäpä melko ylpeä itsestäni..

Huomenna sitten mehtään hirviä kesyttää! Lähtö ois jo siinä aamuviiden aikoihin, että saa nyt nähä miten heräillään..

21. syyskuuta 2009

Морковка


Viikonloppuna päätin vähän bilettää, kun mummu hoiti pippalot ja järkkäsi puoli sukua paikalle. Bilepaikkana meillä oli Pehkolanlahden vanha koulu, jossa mummu asui pikkutyttönä ja leikki Talas-Eeran kanssa. (Tai no ois varmasti leikkiny jos Eera ei ois menny kuolemaan paljon ennen mummun syntymää, mut oon melkein sukua julkkikselle, anyway. En nyt jotenki onnistu taaskaan näitten hemmetin kuvejen kanssa, mut en jaksais nyt just kirjottaakaan. Lisäksi en saa edes niitä kaikkia ladattua picasaan. Yhyy. Annanpa olla ja meen hyppää parvekkeelta. Tai eka käyn pesee hiukset.

16. syyskuuta 2009

Hiisiä ja kummituksia metsästämässä

 
Itsehän en ole yhtään eräjorma. Päätin nyt kuitenkin poikkeuksellisesti jättää uudet korkkarit kotiin ja suunnata metsään. Jep. Makkarat, sinappi ja puukko. Jep. Tuulipuku ja vaelluskengät. Jep. Kamera. Jepjep! Luonto- ja liikuntamatkailun ykköskurssi taitaa todellakin olla minun elämäni ylivoimaisesti paras kurssi tähän mennessä. (No, jos me nyt aletaan jakaa mitaleita, niin viinikurssi on hyvä kakkonen.)
Ajeltiin (Kajaanin uusimmalla) bussilla Sotkamon ja Valtimon rajalle, Hiidenportin kansallispuistoon. Se sama paikka, jonne pääsyä vinkuin äitiltä jo vuosia sitten, mutta hieman reilun tunnin ajomatka oli kuitenkin kuulema liian pitkä. (Ilmankos myöskään sinne Puuhamaahankaan ei koskaan päästy.) Eli olinko innoissani? Edes kuksan olosuhteista johtuva puuttuminen ei pilannut iloani, jota ammensin ajatuksesta siitä, että pääsen tonkimaan sammalta. Karhunsammalta, kynsisammalta, seinäsammalta, rahkasammalta, kerrossammalta... Miten iloiseksi sammal minut saakaan! Ja pitkospuut ja ruska ja nuotiomakkara! Voi, olisittepa olleet mukana! Aurinko paistoi niin lämpimästi, sään herrat (tahi rouvat, näin tasa-arvon aikana) totisesti panivat parastaan.

... Nähtävästi olikin jo aika päästä metsään. Kuviakin sain okein kasan, ja kerrankin olen tyytyväinen niihin. Tänään oli siis hyvä päivä! Tosin, jotta agstausperinne jatkuisi, täytyy kirota vielä se helkkarin pyörä. Kuka varasti ilmat minun takarenkaasta?! Olipa kiva kävellä vaelluksen päätteeksi koulusta keskustaan.
Ai niin, koska kaikki tykkäävät kummituksista: Yksi yö kun tultiin Tommilta keskustaan, niin ajettiin lammen ohi. Oli pakko pysähtyä ja palata takaisin nappaamaan pari kuvaa. Ulkona oli mahtava kuutamo joka valaisi lammen yllä leijuvan usvan. Onneksi en ollu liikkeellä kahdestaan mielikuvitukseni kanssa. Ensimmäinen kuva on siis siltä reissulta.

12. syyskuuta 2009

Kuumeilua

Eilen tein kohtalokkaan virheen, joka tulee todennäköisesti vaikuttamaan elämääni seuraavat 15 vuotta. Sääkin yritti tehdä parhaansa estääkseen minua ajautumasta tähän tilanteeseen: Harmaat pilvet roikkuivat lähes yhtä matalalla kuin kaupaungin korkeimmat talot ja vettä tuli jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla. Rikkinäinen sateenvarjokin yritti huutaa minua jäämään kotiin, mutta enhän minä sitä kuunnellut.. Ja tässä sitä nyt ollaan. Kauheassa kuumeessa.

Olen haaveillut omasta koirasta semisti jo pidemmän aikaa, mutta kun Tommikin alkoi puhua koiranhankinnasta, rupes tää homma valtautumaan käsistä. Ja eilen sitten löysin itseni katsomasta agilitykisoja. Totaalisen ihastuin mustavalkoiseen bordercollieen. Googletin suloisimman borderin kuvan ja iskin Tommin eteen. Hyvin toimi! Hinta vaan meinaa olla melko suolainen, näin opiskelijabudjetille, joten oisko jossain kennel tai kasvattaja, jolta sais alennusta? VR:n opiskelijakortti löytyy..

Nääh, kunnollista ja tärähtämätöntä kuvaa en kisojen pitkittyessä ja hämärän yllättäessä bordereista saanut, joten belgianpaimenkoira Siru saa edustaa!


Pikabordercollierakkaudesta huolimatta, tai nimenomaan sen vuoksi, ehdottakaa muita vastaavia, oppivaisia rotuja? Yritän olla sokeutumatta muille mahdollisuuksille, vaikka vaikeaa se tulee olemaan...


Ja hei niin, te kaikki sadat bordercolliekasvattajat, jotka tätä blogia seuraatte, otattaisitteko yhteyttä. Kiitos.

10. syyskuuta 2009

Kenkäostoksia ja arvausleikkejä

Huh että! Ostin tänään nilkkurit, joita oon metsästäny kaikista tämän kaupungin kaupoista, joistain jo monta kertaa. No siis, piti löytää pyörekärkiset, lähes korottomat nilkkurit, joita voisi käyttää koulussa (eli oikeesti tarvisin noi). Jaa, ja löysin korolliset (ja piti olla nimenomaan ne korottomat!), hieman suipohkokärkiset nilkkurit. Puolustaisin itseäni kuitenkin sillä tosiseikalla, että 30 euron nilkkurit eivät voi kaataa kenenkään taloutta. Lisäksi huomasin toistelevani itselleni ja Tommille, että naisella ei voi koskaan olla liikaa kenkiä. Eh.. Siis koska olen alkanut puolustella tekemisiäni naiseudellani ja koska olen alkanut hamstraamaan korkkareita?! Apua, minulla alkaa olla enemmän saappaita ja nilkkureita kuin tennareita! Apua, kuka varasti minut? Apua..?

Nyt täytyis kirjotella viinit ja alkoholijuomat -kurssin luentopäiväkirjaa, mutta sen sijaan:

Arvaa Suvin Top2 lempivärit?













  



Nopeimmin oikein arvannutta ei palkita mitenkään, eikä osallistuneiden kesken arvota minkäänlaisia palkintoja.

No onko sinulla muka parempia ideoita? Millaisia kuvipostauksia haluaisit nähdä? Mistä aiheesta/paikoista/asioista? Heittäkää jotain haastetta kehiin! Ja hei, kommentit ovat ihan sallittuja.


P.s. Kuka tunnustaa menneensä muuttamaan bloggerin kuvanlisäyssysteemin? Voisinko vaatia palauttamaan sen entiselleen. En osaa käyttää tätä uutta. Tää on ihan kakka.

8. syyskuuta 2009

Kämppä, vol. 2

Toinen pompsi yksityiskohtia, joitka tekee tästä betonilaatikosta edes vähän kodin. (Oon nimittäin vakaasti sitä mieltä, että kaupunkiasuminen ja nimenomaan kerrostaloasuminen ei oo se minun juttu. Kiitos naapurille bassosta, mutta kuuntelen kuitenkin mielelläni musiikkini sellaisena kuin sen itse haluan..)

Kylpyhuonevessayhdistelmä on ehkä karuinta tässä kämpässä. Vaaleanvihreät betoniseinät ja koukeroiset kaakelitarrat, ah. Lisäbonuksena kelmeä valo, joka saa kenet tahansa elävän ihmisen näyttämään zombielta. (Enää tuskin kenenkään tarvitsee miettiä, miksi vessakuva on mustavalkoinen.) Mutta eh, minunhan piti esitellä parhaat palat: Pakolliset wc-sarjakuvat oon ripustanut seinälle. Sopii tulla lukemaan, toivottavasti Lassi ja Leevi kelpaa!

Lahjaksi saatu nalle pyöri pitkään ympäri kämppää hakemassa jotain paikkaa, johon asettua. Lopulta se lennähti kellon päälle istumaan. Siellä se tykkää katsella olohuonetta ja minä tykkään katsella sitä ja kelloa. Kelloa vain, koska tykkään sen ulkomuodosta. (Huomioi kuvan mitä mainioin laatu!)

Tyhjä viinipullo on lähinnä äidin kokoelmasta tänne mutkan kautta ajautunut, eikä niin tärkeä, mutta näyttää kivalta noiden simpukoiden kanssa, joista tykkään ja jotka koristavat ikkunalautaa. Suurimaan näkinkengän alkuperää en tiedä/muista, mutta keskikokoinen on matkamuisto Pohjois-Irlannista ja pienet Kreikasta.

Ylioppilaslahjana saatu Pentikin poro asustelee sekin ikkunalaudalla ja on muuten vaan tosi kaunis. (Hah, reikäinen kivi on Jamaikalta ja Tommin sieltä tuoma.)

Unisieppari ei roiku ihan oikealla paikalla sängyn yläpuolella, mutta makuuhuoneessa kuitenkin! Kovin paljon en yleensäkään näe painajaisia, joten se on hieman työttömänä. Tai sitten se nimenomaan toimii! Oikeastaan ostin tuon pääasiassa tuon siinä roikkuvan tuulikellon takia.. Ja näitä myydään (tai myytiin vielä pari vuotta sitten) Tartossa, Virossa jossain pienessä kellarissa sijaitsevassa etnokaupassa, jossa soitetaan Värttinän musiikkia!

Huh, minusta alkaa tuntua näitä kuvia lataillessani, että elän suorastaan ihastuttavassa kämpässä! Ups, ei passaa katsoa selän taakse ja kohdata karua todellisuutta..

Kirvesmiespäivät

Perjantaina siis ajeltiin sammakkojen (ja yhden tyhmän itsemurhajäniksen) pyhiinvaelluksen halki Palonurmelle, Tommin mökille rakennushommiin. Sinne siis mistä piti olla kasa kuvia. No, kuvien määrästä päätellen oltiin ahkeria työntekijöitä, jos jotain positiivista aletaan etsiä!

Perjantaina saunottiin ja mentiin sitten nukkumaan. Minä ja Tommi kaikista sairaimpina ja kurkkukipuisina sähköttömään, kylmään ja kosteaan saarenaittaan, kun toiset nukkui lämpimässä mökissä. Lauantaina minulla varmaan oli vähän lämpöä, mutta tosimiehethän ei semmosista välitä vaan painaa duunia kahta kauheammin. Sirkkelöin lautoja ja hakkasin nauloja koko päivän! Onneksi paistoi sentään aurinko ja oli vähän lämmin, toisin kuin sunnuntaina. Sato vettä koko hiivatin päivän. Ulkona oli kylmä vaikka kuinka veti puoli vaatekaappia päälleen. Suurimman osan päivästä höyläsin ja hioin lattialankkuja sisällä, jossa taas oli kuuma sen puolen vaatekaapin kanssa.

Ja ne luvatut kuvat..

Tämä onneton nokkosperhosyksilö löytyi puolihukkuneena vesisankosta, josta pelastuttuaan se toipui kuin ihmeen kaupalla sen verran, että se saattoi räpytellä siipiään ja kävellä pikkuisilla jaloillaan. Lentoon se ei kuitenkaan nähtävästi enää päässyt, sillä löytyi seuraava päivänä sateen liiskaamana tuolta samaiselta paikalta. Surullista.


Semmonen viikonloppu. Ja karu paluu arkeen: Eilen luin mielenkiintoisen artikkelin Tieteen Kuvalehdestä. (Jep, tämä tuo sitä kaivattua katu-uskottavuutta.) Vuonna 2012 tulee ennustuksen mukaan olemaan erityisen paljon voimakkaita aurinkomyrskyjä tai jotain purkauksia. Tarpeeksi voimakas aurinkomyrsky sekoittaa maan magneettikentän, mikä rikkoo muuntajat ja tämä taas aiheuttaa laajoja sähkökatkoja. Muuntajia ei saada korjattua tehokkaasti, sillä korjaukseen tarvittavat olemassa olevat osat eivät riitä kaikkiin särkyneisiin muuntajiin. Hirmumyrsky voi lamauttaa nyky-yhteiskunnan, sillä kaikki täällä toimii sähköllä ja on tietokoneiden varassa. Jep, näin kertoo arvostettu tiedelehti. Ja juttua lukiessani en voinut olla ajattelematta sitä, että mayojen erehtymätön kalenteri päättyy vuoteen 2012. Monien mielestä kalenterin päättyminen tietää maailmanloppua. Hyvää tulevaisuutta!

4. syyskuuta 2009

Kämppä, vol. 1

Kuka tunnustaa masentuvansa lukiessaan Kotivinkin ynnä muiden vastaavien lehtien sisustusartikkeleita? Tässä vaiheessa minä pompin tuolilla ja huidon ilmaa kaksin käsin. Tai oikeammin se masennus iskee silloin, kun huomaan sivun laidassa artikkelin sisustusyksityiskohtien ostopaikat ja erityisesti ne hinnat. Opintotuella ei ostella uutta sohvaa kerran kuukaudessa. Itse asiassa sillä ei osteta sohvaa edes kerran kymmenessä vuodessa. Ei edes sitä halvinta. Opintotuella shoppailaan kynttilälyhtyjä, jos Anttilassa sattuu olemaan alennusmyynti.

Koska minulla ei ole varaa tapetoida tätä kämppää mieleisekseni, eikä ostaa itseäni miellyttävää kulmasohvaa, keskityn sisustuksessani yksityiskohtiin. (Ja siihen, että pyrin pitämään kämpän yleensäkin siistinä, mikä ei todellakaan ole merkittävin vahvuuteni...) Huijaan nyt kaikkia, ja esittelen kämppäni suosikkikohtia. Näiden kuvien avulla on nimittäin hyvä rakentaa kokonaismielikuva tästä asunnosta.. ;)


Magneettirunoseinäkalenterin sain joululahjaksi noin kaksi vuotta sitten (ja on muuten ostettu Dublinista), eli itse kalenteri-idea on vähän kadonnut. Magneettileikkiosio on kuitenkin niin kiva, että eihän tätä halua kaapissakaan säilyttää.


Makuuhuoneen ja koko kämpän tapetit ovat järkkyttävän huonossa kunnossa. Odotan niin sitä päivää, kun ne tipahtavat seinältä itsestään, jotta voin lopultakin iskeä uudet tilalle. Siihen asti koristan seiniä julisteilla, jotka eh.. Pöllin siskolle tulevan demin välistä. Menevät sisustusjulisteista, eivätkä edes maksa minulle mitään. Venetsiasta itselleni tuliaisiksi ostamani laukun ripustin seinälle, koska se on niin nätti, etten raaskinut pakata sitä laukkukoriini.


Ja Venetsiateema jatkuu.. Tämä on tosin äidin itselleen tuoma tuliainen, ajalta jolloin minä en edes ollut syntynyt. Naamio on eksynyt tänne jotain kautta ja koristaa nyt minun seiniä.


Valokuvien esilläpitämistä harrastan säälittävän vähän. En ole muihin ihmisiin kovinkaan vahvasti takertuva persoona, joten en juurikaan harrasta esillä olevia henkilöpotretteja, vaikka kuvista kovasti pidänkin. Yhteiskuva minusta ja Tommista on kuitenkin päässyt kunniapaikalle Terrin pentukuvan kanssa.

Olen heikkona kaikkeen värilliseen ja lasiseen, kynttilälyhdyistä pulloihin. Erikoisiin lasipulloihin ja purkkeihin saisin uppoamaan varmaan pienen omaisuuden (mikäli semmoinen olisi), ja siksi kartankin Tiimaria mahdollisuuksien mukaan. Ikkunalaudalla on kokoelma eri kokoisia ja värisiä lasiastioita + paljon muuta sekaan sopivaa sälää (ja lahjoituksia otetaan vastaan). Tämä onkin ehkä ykkössuosikkikohde tässä kämpässä. Luulen, että minun täytynee alkaa harrastaa pölyjen pyyhintää...

Tässä on vain muutama kuva, lisää tulee kun jaksan ja ehdin päivitellä. Kohta lähdetään Tommin mökille viikonlopuksi, ei suinkaan laiskottelemaan, vaan ankaralle työleirille. Yritän kuitenkin ehtiä ottaa sieltäkin muutamia kuvia, joten päivitystä tulee toivottavasti sitten taas alkuviikosta!

3. syyskuuta 2009

Nauskin keittiöblogi

Missä vaiheessa nämä postaukset alkoivat säännöllisesti liittyä ruokaan?! Tiedän kyllä, että ruoka on elämääni hyvin vahvasti hallitseva aihe, mutta että melkein leivontablogi.. Kolme eri tilanteesta otettua kuvaa, joiden ruokayhteyden huomasin juuri.

Minulla on joku käsittämätön kyky haistaa sienet, erityisesti suppilovahverot. Voisin melkein myydä itseni hyvällä hinnalla sienikoiraksi. Laukkaisin ympäri metsää näiden monien himoitsemien lötkylöiden takia. Tosiasiassa, suppilovahvero on hyvää. Se on yksi niistä harvoista sienistä, joita syön. Etenkin suppilovahvero- tahi kantarellipiirakka uppoaa kyllä.

Eilen kävin siis kotona pyykillä, koska.. No, tämän talon pyykkituvasta avauduin jo viime postauksessa. Otin toki Tommin mukaan, ettei sen olisi tarvinnut jäädä yksin Kajaaniin. Mikä kohtalo.. Lähdettiin tutulle lenkkipolulle käyttämään koiraa, ja mitä sieltä taas löytyikään: Kasa suppilovahveroita, mutta vielä niin kovin pieniä, mutta eihän niitä raaskinut sinne jättää, herrajesta. Kannoin ne sitten hupparin avulla (Mikä sienikori?!) metsästä pois ja seuraavaksi raahaan ne anopin pakastimeen. Yhdistetyn sieni- ja lenkkeilyreissun jälkeen juotiin namit kaakaot, ihan kermavaahdon ja strösseleiden kera!

Ja näiden pakollisten kuulumisten jälkeen on hyvä jatkaa ruokateemalla, jotta hommassa säilyisi edes jonkinmoinen punainen lanka. Kunnon leivontablogissa annetaan aina reseptejä, joten olisikohan tässä sellaisen paikka:

Nauskin fetajuustoleivät

Ainekset:
Ruispaloja (Myös vaalea paahtoleipä ok.)
Margariinia
Fetajuustoa (Mielellään valmiiksi maustettua.)
Edam-juustoa (Tai jotain
voimakkaampaa oman maun mukaan.)
Lisää täytettä oman maun mukaan, esim. oliveja, tomaattia, yrttejä...

Kasaa täytteet leivän päälle, juusto viimeiseksi. Lämmitä mikrossa (tai isommalle porukalle uunissa), kunnes juusto leivän päällä sulaa, mutta niin, että fetajuusto säilyy vielä paloina.


Fetajuustoleivät menee kevyestä lounaasta tai illallisesta ja ovat paljon terveellisempiä kuin pitsa. Ja varoitus! Näihin iskee himo.

P.s. Nyt loppu ruuasta kirjottaminen. Ehdottakaa kivoja aiheita keittiön ulkopuolelta?

1. syyskuuta 2009

Sopimusoikeutta ja kirjanpitoa

En oikein tiedä, kumpiko olisi jännittävämpää: Sopimus- ja yritysoikeus vai kirjanpito. Ne päivän kohokohdat nimittäin. Tässä vaiheessa on sitten hyvä muistella, että mitä sitä taas opiskeltiinkaan.. No voi hyvänen aika! Meistä koulutetaan matkailualan ammattilaisia johto- ja esimiestehtäviin, mikä käsittääkseni tarkoittaa sitä, että meillä on tulevaisuudessa mahdollisuus palkata joku kirjanpitotaitoinen ja siitä kiinnostunut henkilö hoitamaan se kirjanpito.. Eh, eikö?

No mutta, koska koulupäivä oli niin jännä, niin ajattelin kompensoida tilannetta iltapäivälenkillä Purolassa ja kaupunginlammella, josta yritin saada jotain kuvia puhelimen kameralla, mutta koska puhelimesta oli akku lopussa, niin se nähtävästi sotki kuvat jotenkin. Sotkin näitä sitten lisää, jotta niistä sai edes jotain irti.

Ja muuten, ens kerralla kun otan kuvia oikealla kameralla (siis en tällä puhelimella), en poista niitä vahingossa yrittäessäni siirtää niitä koneelle. Onneksi virheistä kuulema oppii. En tajua nyt tätä minun tuuria näitten kameroitten ja kuvien kanssa.

Asiasta toiseen, mutta huomenna kotiin käymään pyykillä. Loppuu tämä haiseminen. Seuraavaksi, kun joskus oon rikas, ostan tänne oman pyykinpesukoneen. Onhan täällä tokikin se pyykkitupa MUTTA. Se betonilaatikko jossain betonikäytävän päässä ei houkuttele. Vielä enemmän kammoan sitä pesukonetta, joka on sen huoneen keskellä. Luulen, että joku antiikkikeräilijä maksaisi siitä sievoisen summan, sillä käsittääkseni se on vielä toimintakunnossa. Olen melkeinpä varma, että se syö sukkia vähintään kymmenen kertaa tehokkaammin, kuin tavallinen kotitalouspesukone. Siksi en olekaan tunkenut sinne sukan sukkaa, edes vahingossa, vaan olen kuljettanut pyykkini kotiin pestäväksi. Siellä hävikki sentään on suht pientä, ja sukilla on mahdollisuus selviytyä ja ilmaantua maailmaan vielä lopulliseksi luullun katoamisen jälkeenkin. Jep, ja toinen syy pyykkituvan karttamiseen on se, että en jaksa tapella mummojen kanssa pyykkivuoroista. Minä kun haluan pestä pyykkini milloin haluan, enkä varata aikaa pyykkäämiselle kahta viikkoa etukäteen.