29. heinäkuuta 2010

Päivän projektit

Ehdin viime tipassa huomaamaan tuon ifolorin juuri päättyneen kuva-alen. Sain sitten pudotettua noin 40 euron paketin reiluun kahteenkymppiin postimaksuineen.


Ihana yllätys oli huomata, että ifolor oli pakannut kaikki kuvat ihan sikin sokin sekaisin, joten jouduin järjestelemään ne uudestaan. Samalla tein päätöksen, että tästä lähtien tilaan paperikuvat neljästi vuodessa, en kahdesti kolmessa vuodessa. Että sitä seuraavaa tarjousta odotellessa... Mutta joo, oon tilannuifolorila jo ifin aikaan ja viimeksi se reilu vuosi sitten, enkä ole aiemmin huomannut mitään häiriöö kuvissa, mutta nyt osassa oli valkoisia "roskia". Täytyy vielä tarkistaa, ettei vika ole kameran kennossa, mutta vähän epäilen, koska en näe mitään virheitä kun avaan kuvat tietokoneen näytöllä. No, en jaksa valittaa, kotialbumiinhan noi vaan tulee. Ja siis projekti ei suinkaan ole ohi. Seuraava vaihe olisi tosiaan iskeä nuo sinne albumiin ja keksiä taas semmoiset kuvatekstit, ettei niitä tarvitse sensuroida vuoden päästä.



Tää on sitten se toinen projekti. (Tai rojekti, niiku meillä täällä korvessa sanotaan. Ja jep, tiijän sen kuulostavan typerältä, mutta silti tykkään tästä murteesta.) Homma on vielä kesken, enkä halua esitellä sitä vielä. Tähän on oikeasti hyvä syy, se selvinnee ensi viikolla.


Hei mut oikeesti, ihan mahtava sää! Minä niin rrrrrrrrrrrakastan tätä kesää, että miks ei kesä voi olla aina tämmönen? Entä te? Joko ootte kyllästyny näihin välimerellisiin helteisiin?

Telttaretkellä

Ah, että täällä on kuuma! Siis minähän rakastan tätä kesää, mutta kun toissayönä en voinut nukkua ollenkaan tämän lämmön takia, niin tein suunnitelman. Totta kai ulkona, metsän keskellä olisi viileämpää yöllä. Ja niinpä pakkasin mukaan teltan ja muut tarvittavat ja lähdin matkaan.


Löysin heti hyvän polun, jota pitkin oli helppo kulkea. Vaikka oon hyvä eksymään kaupungissa, niin metsässä löydän kuitenkin yleensä perille. Kerras eksyin pusikkoon ja kerran raviradalle, mutta ne ovat vain poikkeuksia säännöissä jne. jne.


Välillä piti ottaa suuntia uusiksi ja miettiä, että mihin se teltta nyt ois paras laittaa. Piti laskee noita auringonnousu- ja -laskuaikoja, jotta teltan sijainti ois ihanteellinen. Tässä vaiheessa pitää kans huomioida alusta, ei saa olla suota nimittäin. Mäntykangas on usein hyvin tasainen, mutta kuiva ja ehkä hieman tukahduttava. Ei oo mitään amatöörien puuhaa tää telttailu! Tällä helteellä pitää muistaa levätä, ettei tuu nestehukkaa. Siksi en tänään teekään kouluhommia. Ja siis juoda pitää kans. Eilen en juonut ja illalla tuli nestehukka, mutta onneksi se lähti pian pois. Totesinpahan vain, että ne kaksi lasia valkoviiniä päivässä eivät riitä pitämään nestehukkaa loitolla.



Sain lopulta teltan pystyyn, vaikka eihän noi nykyajan teltat oo homma eikä mikään pystyttää. Muistan isän ja äidin vanhan teltan, jota ei saatu koskaan kasaan. Ja siis jos joku nyt epäilee, niin kyllä, oon ollu täydellinen teltan kasaaja jo 5-vuotiaana, että ikä tuskin on vaikuttanut mitenkään. Päivällä sitä vain joutuu odottelemaan tuota teltan viilentymistä, mutta yöllä siellä on ihan hyvä olla.


Löysin onneksi tämmösen just hyvän ja tasaisen paikan tuolle teltalle. Metsässä kun saattaa olla niitä kantoja monesti ja ne on ikäviä, jos semmonen osuu tyynyn alle. En oo siis mikään prinsessa, että pikkuherneet haittais, mutta siis tajuuttehan te kyllä...

P.s. Tiijän kyllä, että helle on pehmittäny minun pään. Meen ottaa nyt vähän aurinkoo.

27. heinäkuuta 2010

Yritys tehdä kesäopiskelusta mukavaa








Ei onnistunut kovin hyvin. Yrittäminen jatkuu sitten huomenna, koska tänään luovutin, kun en löytänyt kirjasta tarkkaa selitystä kolonialistille matkailulle. Tai ehkä pitää yrittää vielä viimeisillä voimilla, että en ala huomenna jumittaa sitä samaa kohtaa.

P.s. Ja oon oikeesti ruskettunu vähäsen, toisin kuin se tuossa kuvassa näyttää. (Oon nyt oikeesti tosi pettynyt, kun en saanu kameraa tallentamaan minun rusketusta, kun kerrankin semmonen olisi. En jaksa siis uskoa, että en ois muka ruskettunu yhtään.)

25. heinäkuuta 2010

Konjakittomat lasit

Sain taas aikaan jotain tosi merkittävää, kun odottelen Tommia tekemään jotain minun kanssani, ei tietokoneen. Joulupukki toi minulle viime jouluna kasan helmiä, koska ne vaan oli näyttänyt niin kivoilta kaupan hyllyllä. No, tähän saakka olen saanut noista aikaan yhden helminauhan ja yhden rannekorun. Jo aluksi tuumin, että nämä tosiaan voisivat mennä paremmin koristeina, koruja kun olen niin huono käyttämään, mutta nyt vasta sain jotain aikaiseksi.






Konjakkilaseille ei oo koskaan ollut pahemmin käyttöä, jostain syystä, joten annoin niille uuden elämän. Tausta tosin voisi olla valkoinen, mutta koska se ei nyt ole niin saa olla vihreä. Öö, toistaapa kauniisti tuon yhden lasien helmien värejä. Ehh? (Lasit on siis ikkunalaudalla.)





24. heinäkuuta 2010

Mitä ostaa Pietarista -apupostaus

Oon nyt seuraillu google analyticsin kautta millä hakusanoilla tähän blogiin on päädytty ja tästä postauksesta saakka joka toinen hakusana on liittynyt jollain tapaa tuliaisiin Pietarista. (Pietarin tuliaiset, tuliaiset Pietari jne.) En oikein tiedä, mitä ihmiset tarkalleen haluavat tuolla haulla löytää, mutta koska se tuntuu olevan niin tärkeää, niin teen homman paljon helpommaksi.

Eli siis yhdessä postauksessa: Mitä Pietarista kannattaa ostaa tuliaisiksi, jos sinne matkustaa!

  • Maatuskoita
  • Kullattuja ja koristeltuja koristemunia
  • Koruja
  • Samovaari
  • Karvalakki
  • Kristallia
  • Käsitöitä (Huiveja, pellavaliinoja...)
  • Venäläistä suklaata (Usein rasian ulkokuori sisältöä parempi.)
  • Tupakkaa ja vodkaa (Mutta huom, vain täysi-ikäiset!)
  • Bensa
  • Extrana Iltalehden (Google-haun perusteella löydetyt) mainitsemat tippuri ja kuppa
  • Lisäksi edullisia ovat kosmetologit jne. 
  • Myös pietarilainen limusiini on varmasti kokemus, eikä hintakaan ole paljon mitään! (Nimimerkki Tämä tullaan kokemaan seuraavalla reissulla)

Ideat ovat omasta päästä ja netistä bongattuja. Eihän tässä paljon järkeä ole, mutta kun...

22. heinäkuuta 2010

Projekti: Villatakista jotain muuta

Damdam, kuten jo edellisessä merkinnässä totesin, minuun iski outo, luova hetki ja purin vanhan villatakinalun.




Rakensin langasta hameen, wut?! Ehkä hupaisinta mitä olen koskaan tehnyt, eikä sen tekemiseen mennyt kuin vajaat kaksi päivää! Asian kummallisuutta lisää toki se, että minähän en käytä hameita, mutta nyt vissiin täytyy alkaa.


Tosi yksinkertaista! Tein kaksi kappaletta, joissa molemmissa alalaidoissa oli helmineuletta rullautumisen estämiseksi. (Takakappale oli vähän leveempi, lol.) Henkselit tein kokonaan helmineuleella. Takaa ei ole kuvaa, mutta siellä on Y-systeemi (En tiedä siis mikä se oikeesti on...) Tosi helppo homma! Äiti vaan auttoi amatööriä tosiaan henkseleiden takaosassa, jossa jouduin tekemään levennyksen sekä napinlävissä. (Ja kun onnistuin sössimään päättelyn (!) jotenkin kummasti, että homma lähti leviämään käsiin.)


Turha kai ees mainita, että en tehnyt mitään koulujuttuja, vaikka nyt olis ne loput kirjatkin. Pistän sen piikkiin, että lähdin illalla Sotkamoon katsomaan pesäpalloa. Ihan jees reissu, vaikka peli oli vähän pitkäveteinen tällä kertaa. Pääasia, että Jymy voitti.

Jeps. Matka ei ollu ihan niin jees. Autoradio on seonnu niin, että laitat mille tahansa kanavalle, niin se alkaa soittaa hetken päästä Novaa. Tulipahan kuunneltua lauritähkät ja muut karavaanarit sitten niin.

21. heinäkuuta 2010

Päivä kuvina (Oikeesti ehkä maailman surkein...)

No pöö, tein nyt tämmösen kökön Päivä kuvina tsydeemin. Siihen tähdättyyn Elämäni tunnin välein -kuvasarjaan en olisi tänään kyennyt, tai ainakin se olisi ollut haastavaa. Huoh, oisin kyennyt jos olisin tiennyt, että kesäteatterissa saa ottaa kuvia. Mutta melko perus. Paitsi, että tänään en tehnyt koulujuttuja, koska kirjat sain vasta illalla.


Aamulla ekana pesin hiukset (Valitettavasti siitä ei oo kuvaa.) ja luin lehden ja sen jälkeen aloin vasta kuvata. Eli siis lehden jälkeen tsekkasin oman blogin kaikki yksi kommenttia ja muiden blogien uudet postaukset.



Sain taas tämän perinteisen Tahdon tehdä jotain -kohtauksen ja kaivoin käsiini lähes kaikki mahdolliset auttavat kirjat. Tosi asiassa minulla oli ollut eilisillasta saakka mielessä yksi ajatus.


Sain joskus noin satakolme vuotta sitten lahjaksi neljä kerää Novitan Jumbo-lankaa (?), josta sitten aloin väsäämään villatakkia. Noh, homma kariutui siihen, että lanka uhkasi loppua aivan kesken. Äiti sitten kantoi minulle kaupasta vastaavaa lankaa, mutta eri värissä. Tätä kun ei enää valmistettu. Koska olen perfektionisti, en tietenkään voi tehdä typerää kaksiväristä villatakkia. Sen sijaan kätkin langat johonkin peräkomeroon niiksi yhdeksäksikymmeneksiyhdeksäksi vuodeksi. Tänään kaivoin ne esille, purin kaiken ja alotin homman alusta, uudella idealla!


En voi uskoa, että julkaisen tämän kuvan täällä, mutta tulipahan tehtyä. Kuinka aneemiselta ja vastaheränneeltä ihminen voi näyttää keskellä päivää?! Tuota neulosta tein sitten ehkä puolet päivästä.


Sitten mentiin kello viiden teelle (ts. kahville) mummolaan. Siellä oli myös täti ja serkku. No oikeestaan sen takii me varmaan sinne mentiinkin. Sen hetken olin neulomatta.


Tulin pyörällä kotiin ja oon niin ylpee itestäni, kun en esim. kuollu tätä kuvaa ottaessani. Ehkä voin antaa itselleni anteeksi tuon ruman muovipussin tuolla vasemmassa alakulmassa. Rajaus ei ollut ko. tilanteessa vahvimpia puoliani.




Sitten päätettiin, että illalla ei sada ja että koska näyttää siltä, että sataa, niin kesäteatteriin mahtuu vielä. Ja niinhän me pääteltiin kaikki ihan oikein! Kerrankin sai lipun vielä ovelta ja kerrankin oli kunnolla tilaa katsomossa ja kerrankin oli mainio kesäteatterisää! (Heli, lupasit joskus, että sinusta saa julkaista kuvia.)


Sieltä ajettiin kotiin harmaassa kesäillassa ja KUULIN IHAN MAHTIJUTUN, mutta koska se ei oo varmaa, niin en hehkuta sitä vielä. AJAJAJ, en malta oottaa! Mutta siihen on aikaa vielä. Loppuillan pyhitänkin sitten tuolle neulokselleni. Tämän nimittäin meinaan saada valmiiksi, mikä on melko kunnianhimoinen tavoite, mutta lähes saavutettavissa. Siitäkin lisää, kunhan homma on valmis!

19. heinäkuuta 2010

Typeriä mustikoita

Näin kauniina kesäiltana tuli yhtäkkiä mieleen, että voisin lähteä lähimetsään kuvaamaan vanamoita ennen kuin niitten kukinta on ohi. Kipaisin sitten sinne lähimetsään toteamaan, että olen auttamattomasti myöhässä. Siellä oli vaan typeriä varsia ilman kukkia. Suutuspäissäni otin sitten kaksi kuvaa mustikasta. Toinen niistä lensi suoraan roskakoriin ja toisen säästin tätä avautumista varten. Sekin tosin on ihan huono, koska en todellakaan jaksanut keskittyä en niin kuvaamiseen enkä muokkaamiseen. Nyt jo mietin, että miksi ylipäätään julkaisen tätä kirjoitusta.

Ärsyttää nyt niin paljon, että meni noi vanamot ohi. Se ois minun lempikukka ääh. Tämä postaus olkoon nyt Mikä meni pieleen -postaus.

  • Muistin juuri, että meinasin tänään tehdä 12 tuntia elämästäni -postauksen. Nyt en enää ehdi, tietenkään.
  • Eilen hoksasin viisi minuuttia kaupan sulkemisen jälkeen, että olisin halunnut pop cornia.
  • Eilen katsoin myös kaikkien aikojen s u r k e i m m a n elokuvan. Broken Flowers. En todellakaan suosittele katsomaan sitä. (Ok, leffa oli ihan hauska loppuratkaisuun saakka, joka tavallaan teki koko leffan ihan turhaksi.)
  • Tänään tuli viesti, että kirjastossa olisi nyt yksi kesäopintokirja. No, oikeestaan se on vaan ihan hyvä juttu. Saapahan ne tehtyä joskus.
  • Batman puri sen flexin poikki. Hitto neki on niin kalliita.
  • Nyt lähen ostamaan poppareita enkä ehi siis mummolaan saunaan. No, ei se mitään. Näitähän sattuu.
  • Ja siis minun ei tee enää nykyisin mieli suklaata juuri koskaan.
  • Enkä osaa tehdä poppareita mikrossa. Kerran melkein sytytin talon palamaan.
Ja sitten se mustikkakuva. Meinas jo unohtua.


Hei pliis, ehdotelkaa minulle postausideoita! Jos alkaa olla postaukset tätä tasoa, niin ois jo sama lopettaa kokonaan. Ääh. Kertokaa edes, mitkä postaukset on ollu tähän mennessä parhaita! Kiitti moi. HYMIÖ

EDIT: Batman söi minun suklaat sillä aikaa kun olin kaupassa. Nyt oottelen tässä, että kuoleeko se mahollisesti. Huoh.

18. heinäkuuta 2010

Sotalesken Päiväkirja 18. Heinäkuuta 2010

Yläasteella minun on täytynyt olla todella tietämätön ja tyhmä. Silloin nimittäin ajattelin, että ois coolia omistaa sotapoikapoikaystävä. Jossain vaiheessa elämääni ehdin jo huokaista, että onneksi kaikki sotapojat alkavat olla jo minua nuorempia. Pah. Ei kannata huokaista ennen kuin tipahtaa tai muuta sellaista.

Tänään kuitenkin käytiin katsomassa pikkuveljeä, joka myös on kasvamassa mieheksi. Olihan se ihan jännä katsella sitä elämää, mistä itsekin joskus hiukan haaveili. (Ja koska kaikilla on niitä outoja menneisyyden salaisuuksia, paljastettakoot, että menin jopa niin pitkälle, että menin seiskaluokan TET:iin puolustuvoimille ja opettelin kokoamaan rynnäkkökiväärin ollessani 15-vuotias. Normitouhua.) Ah, mutta sitten kävi onnettomuus. Näin sen sotakoiran. Pahin virhe tapahtui viimeistään siinä vaiheessa, kun hihkaisin kovaan ääneen. Koiraa pidellyt sotilas nimittäin sanoi minulle, että koiraa saa tulla silittämäänkin. Ja koska minä tietenkin menin, ehdin selvittämään siinä samalla koiran nimen ja iän lisäksi myös sen, että naisetkin pääsevät nykyään koiraosastolle. 

Ilmoitin jo Tommille, että kun se palaa kotiin niin minä lähden. Terve! 

17. heinäkuuta 2010

Mummolaa

Illalla pakattiin äitin kanssa koirat autoon ja ajettiin mummolaan. Isä oli menny sinne edeltä traktorilla ja se piti hakea autolla pois. Mummola on siis melkein ihan lähellä. Ei oltu kauaa, sen verran että juotiin kahvit ja ehdin ottaa pari kuvaa, kun hengasin ulkona Batmanin kanssa. Ei mitään ihmeellistä ja ehkä näissä on lähinnä sinä kuuluisaa tunnearvoa. Mutta voin aina väittää että nää on hienoja ja päivittää blogia sillä perusteella. Ehkä se ei oo kauheen rikollista...



(Navetanikkunateinipeili just.)







Miltä mummola näytti? (Mummolassa saa aina jäätelöö, jos vaan haluu!)