25. joulukuuta 2010

Jouluhan on vaan kerran vuodessa, isänpäivä sentään joka syksy!

Oon ollu sen verran joululomalla, että en oo paljon blogia availlu. Aattona olin aivan huomaamatta päivän pois koneelta kokonaan. Jälkeenpäin tosin meinasin aiheuttaa itselleni huonon omantunnon siitä, että en laittanut yhtäkään jouluntoivotusta tietokoneen välityksellä. Sitten tajusin, että se jolle se juuri minun päivittämäni fb-status on se elintärkeä tai jonka joulu menee pilalle, jos blogissa ei ole hyvää joulua -postausta voisi hakeutua ammattiauttajalle nettiriippuvuutensa vuoksi! Tänä vuonna päädyin siis laittamaan muutaman aidon joulukortin postin kautta ihan testimielessä ja meinaan kyllä ottaa sen tavaksi! Täytyy alkaa keräämään osoitekirjaa jo hyvissä ajoin...



Oltiin Tommin kanssa tosiaan aatto minun vanhempien luona. Olin vähän murheissani, kun toiset naapurit oli lähteny Etelä-Suomeen joulun viettoon ja toiseen ei ollu kaikki juhlijat vielä saapuneet, niin skipattiin sitten aaton naapuritonttuilut. Onneks hautausmaalla oli ees se -30 pakkasta, niin sais perinteistä kiinni!



Kivaa, näytän kaikissa selkeissä kuvissa siltä, että en ois nukkunu ehkä noin kolmeen vuorokauteen. Mut se johtu vaan siitä, että en ollu nukkunu ehkä puoleentoista vuorokauteen ja minulla oli flunssa. Tai okei, nukuin aattoa edeltävänä yönä sen verran, että ehdin nähdä unta. Tai siis viittä unta. Yhtäaikaa. Onneks lopulta heräsin ja ajattelin, että nyt oli kyllä niin sekava uni, että ei oo ennen ollu. Ja onneks minulla on päässä joku tallentava digiboxi, että sen jälkeen ku nukahin niin katsoin kaikki ne viisi unta, mutta tällä kertaa peräkkäin. Jep, uusinnat tarjos flunssa.

Joulupukkia meillä ei näkyny, nähtävästi se oli ajatellu, että viettää sitten enemmän aikaa jonku oikeesti lapsen luona. Lahjat se oli kuitenkin toimittanu perille ja niitä oli paljon. Olin kai ollu niin kilttinä...

En muista, milloin oisin viimeksi saanu napitettavan pyjaman, mut tänä vuonna sain! Ja tää on uskomattoman lämmin, koska tarkenen olla pelkästään tämä päällä, vaikka meillä on täällä Kajaanissa taas lämmöt laskenu vähän ja uuni ei oo vielä ehtiny lämmittää huoneita normaaleille ihmisille sopivaksi.


Kummasti helpottaa elämää toi hiustenkuivaaja. Tästä lähtien minun ei enää tarvitse pestä hiuksia aamulla, että ne ehtisivät kuivahtaa ennen kuin meen nukkumaan illalla. Entinen kuivauslaite kun alkoi kärytä, kun sen laittoi kakkosteholle. Lienee turha edes mainita ykkös"tehon" tehottomuudesta. Tää olikin yksi niistä harvoista asioista joita toivoin ja sattu vielä täydellinen väri, ihan sattumalta!

Astioita ja muita keittiön yleistarvikkeita sain kans, oikein urakalla! Yksi parhaista on todella ärsyttävät Marimekon Sukat makkaralla -lasit, jotka on niin ihania ja kalliita, että en tule koskaan raaskimaan niitä käyttää. Hyötylahjoja siis! Siis heti kun ostan jonku lasivitriinin, jossa noita voi säilyttää, niiku koristeina..

Sain tietenkin perinteiset suklaat ja muuta ihanaa ja hyödyllistä, mutta öm en jaksanut enkä halunnut etsiä kaikkea, kun oon kerrankin pyrkinyt levittelemään lahjat ympäri taloa (oikeille paikoilleen) ennen helmikuuta. Ja ai niin, sain kameralle jalustan ja uudelle objektiiville sopivan kameralaukun, joten ehkä se inspiroi tekemään jonkinlaista kuvausreissua tässä lähiaikoina!

Koska en siis ollut täällä aattona toivottelemassa jouluja, niin toivottelen mukavia joulun jatkoja nyt tässä vaiheessa! (En toivota vielä uutta vuotta, koska luulen, että huomisesta alkaen minulla on nimenomaan aikaa päivitellä, koska Tommi meinaa vaihtaa minut tietokoneeseen ja lanittaa pari päivää. Oon tuuminu, että oonko liian reilu tyttöystävä, kun annan sen pelata sen ainoalla pitemmällä lomalla sen sijaan, että ois tehty jotain spesiaalia kaksin...)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!