31. maaliskuuta 2011

Kuin aamu ja ilta

Lähdin aamulla kuta kuinkin tämän näköisenä. Tosin naama ei ollut aamulla (toivottavasti) yhtä väsynyt. Siis mitään hauskaahan tässä ei muuten olisi, mutta aamu ja ilta olivat niin toistensa vastakohtia kuin mahdollista. Aloitin päivän seminaariavustajana tms. ja siksi tuollaset minulle ylihienot vaatteet...


... Mutta vastapainona ilta meni vähän rennommissa "töissä". Kävin kotona tekemässä pikaisen vaatteenvaihdon ja lähdin lapsenlikaksi. Tarviiko erikseen sanoa, että kummassa asussa ja tilanteessa tunsin olevani enemmän oma itseni. Korkkareissa ja suorissa housuissa seminaarissa vai hupparissa ja farkuissa leikkimässä junaleikkiä.

Juu, huomenna on jo perjantai ja viikonloppu, mikä tarkoittaa tällä kertaa mökkireissua. Sekin tosin työn merkeissä. Katsellaan, jos saisin huomenna vielä jotain kivaa ajastettua lauantaille!


Tajusin, miten loistavasti toi cool paljettipipo mätsää noihin kumppareihin (joka on jossain muodossa suosituin google-haku, jolla tähän blogiin päädytään)! Ja tässä siis yritin mahduttaa niitä samaan kuvaan. No, yritys on hyvä, mutta lopputuloksessa jokin mättää.

30. maaliskuuta 2011

Naisellisuus huipussaan

Sain auton täksi viikoksi käyttöön ja suunnittelin jo itselleni kivan hameviikon, mutta aamun pakkaset aiheuttivat pientä jännitystä auton käynnistymisen suhteen, joten se siitä sitten... Mutta kaikkien vastoinkäymisten keskellä voisko paremmin sattua. Just kun aloin jumittaa tämän projektini kanssa paikoillani, niin postilaatikkoon oli ilmestynyt pieni paketti kera "Tässä tilaajalahjasi, ole hyvä" -lappusen! Hämärää tässä jutussa tosin on, että en oo tilannu mitään. No, nähtävästi äiti on.


Tässä vaiheessa tulee se nolo tunnustus. Kaikki omistamani kosmetiikka meni tuohon pronssinväriseen, pari vuotta vanhaan, aikoinaan joululahjaksi saatuun pussukkaan. Ainostaan uusi puuterihuisku (Ei kuvassa.) ei sinne mahtunut. Muutamat kosteusvauriot, kynsisaksien aiheuttamat rei'ät ja muut vastaavat onnettomuudet ovat teloneet tuon sellaiseen kuntoon, että olen jo jonkin aikaa suunnitellut hankkivani kokonaan uuden meikkisalkun.



Posti siis toi tullessaan aiempaa hieman suuremman pussukan (Tosin ei aivan salkkua.), jonne kaikki kosmetiikkajuttuni uutta puuterihuiskua myöten muuttivat välittömästi! Kivaa tässä on se, että nyt saan ostettuani itselleni mahdollisesti yhden ripsivärin aiempaa enemmän. Tai siis ripsivärin ylipäätään. (Note to self: Osta se meikkivoide nyt eka, ettei tarvi enää sitä purkin pohjaa yrittää saada naamaan kiinni.)

29. maaliskuuta 2011

Maalaamattomuushommia

Haluisin ostaa oman asunnon ihan vaan sen vuoksi, että saisin maalailla seiniä oman mielen mukaan. Paitsi niin, täälläkin saadaan maalata ihan täysin oman mielen mukaan, mutta meijän eteisen maalausurakka on nyt kestänyt vuoden. Jos nyt saan puolustautua, niin se kyllä johtuu siitä, että talvella se eteinen on liian kylmä. Ja muita huoneita ei saa aloittaa ennen kuin se eteinen on valmis. Ja enää muita huoneita ei kannata edes aloittaa, koska ei tiedetä yhtään milloin tästä muutetaan. (Ja se on toivottavasti pian.)


Tein tänään vähän kevätsiivousta ja järjestelin makuuhuonetta uusiksi. Koska en nyt saa sinne sitä turkoosia seinää mihin oon jostain syystä saanut pakkomielteen, niin iskin tuonne punaisten verhojen seuraksi hieman turkoosia sävyä sisältävän Marilynin julisteen. (Kiitos demi-pikkusiskosta.)


Sen lisäksi jätän sängyn petaamatta ihan vaan siitä syystä, että toi aluslakana on niin herkullisen värinen. Ja ehkä myös siksi, että Batman on joskus syönyt rei'än päiväpeittoon enkä ole ostanut uutta, koska seilaan nyt tälläisessa värien välimaastossa. Ja voi olla myös pieni mahdollisuus, että oon vähän laiska asian suhteen...


Julisteet ois toki vähän arvokkaamman näköisiä kehyksissä, mutta en nyt oikeen oo jaksanu panostaa, kun noi seinätkään ei oo mitkään nätit. Ehkä sitten joskus, kun oon rikas ja minulla on se oma asunto, johon voin palkata jonkun maalaamaan loppuun ne seinät, jotka minä oon alottanut ja jättänyt kesken. Ja ehkä siinä vaiheessa vois myös ostaa julisteita, joitten alakulmassa ei ois tuota söpöä demi-tekstiä.

28. maaliskuuta 2011

Maanantait boikottiin!



Kiitos Iltalehti uutisesta, talvi jatkuu normaalia pidempään. Taidan alkaa säästää traktoriin. Meinaan alkaa noi lumityöt jo nyppiä, kun lumikasat alkaa olla sen verta isoja, että en jaksa työntää sitä lunta sinne huipulle. Ja toinen mikä nyppii, en asu Venäjällä. Pääsis eroon tästä kesä- ja talviaikahärdellistä. Kännykän kello ei itsestään päivittynyt. Tai päivittyi, mutta vuorokauden myöhässä. Se tarkotti sitä, että heräsin tänä aamuna jo mukavasti puoli kuusi. Kun olin palloilut sen 20 minuuttia, tajusin tilanteen ja menin takas nukkuu. Ajastin herätyksen oikeeseen aikaan, mutta jostain syystä se heitti sen sitten vasta huomisaamulle. Onneks satuin olemaan kotona, joten heräsin sitten siihen kun isä tuli sanomaan, että lähetään Kajaaniin kymmenen minuutin päästä. Kiva lentävä lähtö siinä sitten.

Onneks oon näin peruspositiivinen ihminen. Jaksoin repiä tänään tunnin ajan huumoria Matin treffeistä ja sitten aloin miettiä, että oon tosiaan maailman huonoin ystävä. No, oikeestaan en sittenkään lopettanu sitä kettuilua. Sen sijaan aloin miettiä, että miks ihmeessä se ei oo jo poistanu minua Facebookista, mesestä, puhelimestaan ja aivoistaan. (Miks maanantain jälkeen ei voi olla viikonloppu?)

27. maaliskuuta 2011

Tosiemäntä



Lohikukkoset (n. 12 annosta)

Ruiskuori:
1 dl kylmää vettä
0,25 tl suolaa
1,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl öljyä

Täyte:
100 g maustamatonta tuorejuustoa
150 g kylmäsavulohta

1. Sekoita ruiskuoren ainekset keskenään.
2. Voitelemuffinipellin kupit margariinilla. Muotoile taikinasta 12 palloa ja painele taikinapallot muffinivuokien pohjalle ja reunoille.
3. Nostele lusikalla tuorejuustoa kukkojen pohjalle ja laita päälle viipaloitua lohta.
4. Paista 250 asteessa n. 10 minuutin ajan.

26. maaliskuuta 2011

Taitava emäntä




 Eiköhän minusta nyt jo tule kunnon emäntä ja ennen kaikkea oikea nainen. (Toivottavasti tuolla kirjassa neuvotaan poistamaan kynsilakat molemmista käsistä yhtä aikaa...) Ja loppuun vielä yksi erittäin hyvä neuvo, jos vaikka esimerkiksi minä sattuisin joskus teille yökylään. (Kyseessä siis pätkä ohjeesta vieraiden varalle.)

"Asettakaa pöytälamppu vuoteen ulottuville. On harmillista liikkua vuoteen poikki sammuttamaan kattovaloa, jos jo on ehtinyt lämmetä vuoteessa kirjan ääressä."

23. maaliskuuta 2011

Projektit etenee

Mikä on vieläkin inhottavampaa kuin loska? No, jäätynyt loska. Koska ulkona oli aamulla -6 astetta pakkasta, luovuin kumisaapasajatuksesta ja pistin kuin pistinkin korkkarit! Ja tein amatöörivirheen ja etenin liian nopeasti valitsemalla eilistä kapeammat korot jo tässä vaiheessa projektia. Tai no, amatöörivirhe olisi ollut laittaa mitkä tahansa muut kengät kuin liukuestopohjalliset coretex-saappaat.


Koska olo oli kuitenkin eilisen jäljiltä niin keväinen, päädyin lyhythihaiseen paitaan. Olisin ollu muuten niin synkkä, joten heitin (ihan projektinkin kunniaksi) kaulaan helminauhan! Käytin tuota varmasti ensimmäisen kerran ikinä, ja ostin tuon kuitenkin lähes kaksi vuotta sitten jostain itäeurooppalaisesta kauppahallista, kansallispukuja myyvältä mieheltä. Harmi, ettei siellä myyty myös kiiltävän punaisia vöitä.


Minulla on sukassa kaksi reikää ja se lisäksi meinasin juhlistaa tätä naisellisuusprojektia tekemällä itselleni munakkaan ja pelaamalla pleikkaria. Ja oli keli mikä tahansa, niin huomenna en kyllä laita korkoja vaikka mikä olisi.

22. maaliskuuta 2011

Naisena olemisen suurimmat haasteet


En oo koskaan ollut pukeutumiseltani kovinkaan naisellinen. Enkä kyllä käytökseltänikään. Siitä saakka, kun olen valinnut itse vaatteeni, en ole paljoa hameita ja mekkoja ostellut. Talvella en tarkene ja kesällä on hirveän hankalaa heittää kuperkeikka hetken mielijohteesta, mikäli sattuu olemaan hamepäivä. Puhumattakaan käsilläseisomisesta. Kotona kuljen kalsarit jalassa ja oon varmasti joskus käyny kaupassakin pelkissä kalsareissa. Tosin nykyäänhän se on ihan sallittua, koska joku keksi sanan "legginsit". Meikata en osaa sen enempää, kuin että yritän peittää näitä aina-niin-punaisia poskia meikkivoiteella. Ja tää sama perusmeikki toimii joka paikassa. Minua on suotu onneks ihan mukiinmenevällä naamalla, joten siihen nähden paljoa ei välttämättä edes tarvitsisi tehdä näyttääkseen siedettävältä ja jokseenkin naiselta. Mutta se pukeutuminen on sitä perus farkut ja huppari tai villapaita -linjaa. Ja sitten, mites noi harrastukset. Metsästys ei oo ehkä sieltä naisellisemmasta päästä...

Aattelin kuitenkin, että nyt oikeesti ryhdistäydyn ja aloitan siitä, että käytän hameita silloin tällöin ja korkkaritkin on lojunut melko tyhjänpanttina tähän saakka, joten siihen olis kiva saada muutosta. Oon ollu koulussa hame päällä pari kertaa ja silloin sain lähinnä kommenttia "Mitä ihmettä sinulla Suvi oikeen on päällä?". Nyt varoitin Elinaa etukäteen, että voi olla, että tulen ehkä töihin hame päällä. Ihan vaan ettei tulis mitään sydänkohtausjuttuja. Ja joo, päätin sitten aloittaa homman ihan kunnolla ja pistin ihan korolliset nilkkurit. Voi veljet...



Okei, nyt sitten jotain pientä raporttia päivästä ja joitain havaintoja. Ensinnäkin se on tosi hankalaa miettiä, että millä kengillä sitä nyt jaksaisi kävellä sen kaksi kilometriä. Ja millä kengillä se matka menisi suht. normaaliin aikaan, ettei tarvi herätä puolta tuntia aikaisemmin pelkästään niitten korkkareitten vuoksi. Ja seuraavaksi sitä pitää miettiä, että tarkeneeko ulkona sittenkään sukkahousuissa, vai onko koko hameidea parempi haudata sittenkin kesään saakka. Kun lopulta päätät, että sukkahousut ovat riittävän lämpimät, tajuat, että et ole korkkareista ja hameesta huolimatta täydellinen nainen, sillä et ole varannut ylimääräistä aikaa hiusten laittoa varten.

Kun lopulta olet käyttänyt sen aamiaiselle varatun 15 minuuttia peilin edessä hiuksiasi repien ja juossut sitten töihin, ettet vain myöhästyisi, koska et voinut jättää aamiaista väliin, niin huomaat, että kenkä on täynnä vettä. Yritä siinä sitten olla hehkeä ja naisellinen, kun vasemman jalan varpaat nauttivat kylpylälomastaan ja hiki valuu ohimoita pitkin. Onneksi sentään poskipuna on omasta takaa. Aamu ei mennyt ihan putkeen, mutta eipä se iltapäiväkään paljoa juhlan aihetta antanut. Katolta pudonnut lumi oli jumittanut kuistin oven kiinni. Siinä korkkareissa ja sukat loskassa lunta lapioidessani tuumin, että onhan se kuitenkin ihanaa olla nainen.

Naisellisuusprojekti jatkukoon, mutta sillä ehdolla, että huomenna saan laittaa jalkaan kumisaappaat.

21. maaliskuuta 2011

Kysymyspostaus

No voi terve nyt. Miten semmonen kiva lettikampaus tehään? Täytyy vissiin alkaa kahlata läpi YouTube-tutoriaaleja, mut jos jollain on heittää joku linkki nyt heti suoralta kädeltä, niin olisin kiitollinen. Ja toinen kysymys vielä, että miten semmonen kiva lettikampaus (tai sellaista jäljittelevä sähellys) kuvataan onnistuneesti?


Ja sitten vielä, että mitä tehään, kun keskellä otsaa on rasittava pyörre niin, että hiukset ei mene ikinä niin kuin niiden haluaisi menevän. (Pienenä kuvittelin, että jos leikkaan kaljuksi, niin pyörre katoaa. Onneksi en koskaan leikannut. Tai oiskohan siitä sittenkin apua..?) Sain viikonloppuna juurikasvun piiloon, joten tekis nyt oikeesti mieli laittaa näitä hiuksia ja töihinkin tarkenee kävellä ilman pipoa, joten jotain vois yrittää. (No okei, loppuviikoksi on taas luvattu pakkasia, joten se siitä. Mut hei, onpahan enemmän aikaa opetella systeemejä kotioloissa ajankuluksi. Kyllä se kevät vielä joskus tulee.)

Voikohan huomenna laittaa nahkatakin? Toisaalta suunnittelin testaavani sitä uutta hametta ihan käytännössä ja sen kanssa olisi ehkä järkevämpää laittaa pitkä villakangastakki. Oonko vähän ernu, kun teen kysymyspostauksen niin, että minä kyselen ja lukijat vastaa? Eikö sen pitäis mennä toisin päin? Onko kellään muuten kiinnostusta kysellä, jos harkitsen semmoista? Ois ihan kiva vastailla, mut luulen, että joudun keksii kysymykset ite. (Siis tietenki kirjoittelisin tuonne kommentiboksiin anonyyminä, ettei homma vaikuttais ulospäin niin nololta...)


Oonko väsyny? No, siihen osaan vastata itekin. Oon. Viikonloppuna oli vähän levotonta tämän meijän potilaan vuoksi. Viime yönä tultiin takaisin Kajaaniin ja täällä rauhallisemmassa ympäristössä sain nukuttua kuitenkin sen kaheksan tuntia, mutta kun se on se normaali määrä, niin johonki väliin pitäis saada noi univelatkin pois.

20. maaliskuuta 2011

Paperbag



Suunnitelma on ollu päässä jo pitkään, mutta kangaskauppaan on matkaa kaksi kilometriä. (Ja oikeastaan minulta puuttuu myös ompelukone.) Täällä kotona ompelukoneen lähellä muistin yhtäkkiä yhden kankaan olemassaolon, jonka olen joskus ehkä vain viisi vuotta sitten ostanut housuja varten. Oon näköjään melko hidas ompelija, joten vaihdoin nyt suosiolla helpompaan ja ompelin tänään parissa tunnissa hameen. Pakko kai alkaa käyttää lopultakin hameita. Etenkin kun äiti löysi tuota vyötä etsiessään vaatekaapistaan kasan värikkäitä sukkahousuja, jotka päätyivät sitten minun vaatekaappiini, ihan vaan siksi, että näyttivät niin kivoilta.

Aluperin äiti siis etsi minulle väliaikaisvyötä tuohon hameeseen ja ainoa mitä löytyi oli tuo vaaleanpunainen lila tms. Hahah, mätsää hyvin noihin vaaleanpunaisiin sukkahousuihin. Ehkä kuitenkin päädyn pitämään hameen kanssa omasta vaatekaapistani löytyvää ruskeaa vyötä ja käytän tuota ihastuttavaa lilaa jossain muussa yhteydessä. (Ts. täytynee ostaa oma hame tuota vyötä ja sukkahousuja varten...)

Oon poikki, oon ollu niin tehokas suhteessa unen määrään. Batman on vähän levoton, ilmeisesti tuon haavan vuoksi ja liikunnanpuutteen vuoksi, ja niinpä meillä ei oo kauheasti nukuttu. Mutta jospa ensi yönä saisi jo nukuttua vähän paremmin...

Alla on muuten aikaisempi postaus tältä päivältä, älkää missatko!

Päivän laskut




Käytiin taas vähän kuvailemassa. Sää ei ollu yhtään niin nätti kuin edellisellä kerralla eikä hyndätkään ollu oikeen huippukunnossa. Puuteriakaan ei oikeen irronu samalla lailla, kun viimeksi. Kenkään meni lunta, koska Jussi arvioi lumen upottavuuden väärin ja minä en ottanut lumikenkiä.

Onneksi aurinko kuitenkin paistoi minuutin ajan ja kuvista tuli joka tapauksessa ihan hauskoja. (Pojat tosin saattaa olla eri mieltä.)

17. maaliskuuta 2011

Ajatukset katkolla

On ehkäpä aiheellista pyytää anteeksi blogini laiminlyöntiä, mutta vielä hälyyttävämpää on se, että olen ulkona kaikista tärkeimmistä juoruista, koska en ehdi facebookata. Jestas. Eilen löydettiin itsemme citymarketin kassalta pleikkarin, lisäohjaimen ja Little Big Planetin kanssa. (Jouduttiin ostaa se toinen ohjain jo heti, koska en ois antanu Tommin pelata muuten ollenkaan.) Saatiin kaupan päälle risteily (jota ei kai edes ehditä käyttää), että ei loppujen lopuksi huonokaan diili. Tosin koska meillä on langattomat ohjaimet, joita ei oltu ladattu, jouduttiin kärsimättöminä pelailee metrin latausjohtojen avulla ja se metrin päässä televisiosta istuminen aiheutti pientä uupumusta ja menin jo kymmeneltä nukkumaan. Että sillä lailla, en siis voi kutsua itseäni edes kunnon peliaddiktiksi.


Oon menossa viikonlopuksi kotiin todennäköisesti ilman playstationia, joten voin yrittää saada jotain oikeaa postausta aikaiseksi.

Ja itse asiassa, jos rehellisiä ollaan, niin tänään ajatukset ovat olleet muualla kuin blogissa tai edes pleikkarissa. Käytiin tänään eläinlääkärillä ja pikkuinen Batman toipuu parhaillaan nukutuksesta ja itse leikkauksesta. Ja tuon muovikaulurin aiheuttamista ikuisista traumoista. Ehkä menen pitämään reppanalle seuraa ja palailen blogin puolella sitten kun täällä tilanteet normalisoituvat.

15. maaliskuuta 2011

Aarteita, yarrrr!



Ostettiin eilen telkkari, ja olin aatellut katsoa illan sitä, ihan vaan katsomisen ilosta. Istahdin sitten sohvalle toteamaan, että meillä ei näy yksikään kanava. Eilen sentään näkyi maikkari. Täytyy tutkia, että onko meidän antenni täysin mennyttä vai voiko sitä virittelemällä saada kanavat toimimaan. No, ehkä me muutetaan tästä pian, joten turvallisuussyistä jätetään toi katolla kiipeileminen väliin ja tyydytään katselemaan pelkkiä leffoja siihen saakka.

Mutta koska siis en nyt voi viettää iltaa normaalien ihmisten tapaan televisiota katsellen, niin vaivauduin urheilemaan sen verran, että sain aikaseksi postauksen aarrearkustani. Soittorasia on täysin toimiva, vaikka onkin äidin vanha. Oon tosin onnistunut maalaamaan sitä vähän puhallustussilla, älkää kysykö miten ihmeessä, sillä omistin puhallustussit ehkä joskus ala-asteen lopulla, jolloin olin käsittääkseni päässyt sen "äiti katso, maalaan seinään" -vaiheen yli.


Kunnon aarrearkussa on aina rahaa pahan päivän varalle. Minun arkkuni on tosin enemmän aikakapseli, sillä viron kruunut eivät liene kovin kuumaa kamaa enää edes Virossa.


Minun eka tutti. Tosi söpöä, minullakin on pehmeä puoleni.


Worrying dolls. Tyypit lupaavat murehtia murheeni puolestani, jos lisään ne yöksi tyynyn alle. Kerran oon muistaakseni testannut, mutta toimivuudesta ei ole mielikuvia.


Aarrearkku sisältää kauheesti kaikkea turhaakin sälää, mutta tässäpä osa. Viimeisinpänä tosin vielä ehdottomat suosikkini. Molemmat ovat matkamuistoja Pohjois-Irlannista. Tehtiin roadtrip ja ajettiin sen telakan ohi, jossa Titanic aikoinaan valmistettiin. Vaikka en Titanicia olekaan koskaan kokonaan nähnyt (Ja tää on vissiin niitä asioita, joita ei julkisesti tunnusteta...), niin epäilemättä elämäni tähtihetkiä.  Hienossa paketissa oleva saippua on siis jostain paikallisesta myymälästä ehkä. Myös kiven sain kotiinviemisinä Bevin äidiltä just kun olin lähdössä kohti Suomea. Kiva toi Bevin äiti, kun se järjesti minulle tuollaisen yllärin. Kyseessä siis pala giant's causeway -hommasta, joka on yksi unescon maailmanperintökohteista.

13. maaliskuuta 2011

Photoja

your facebook profile photo:




a photo of yourself a year ago:


a photo that makes you happy:


a photo of someone you love:



a photo of something you enjoy doing:


a photo of you that your hair looks nice in:


a photo of your favorite weekend:

11. maaliskuuta 2011

Pääseekö kumppareissa tanssilattialle?



Onneksi en oo tyylibloggari. Meni nimittäin sen verran hermo kokovartalokuvaa ottaessa. Milloin jäi pää pois, milloin saappaat... Ja hei toi ryhti! Normaalisti edes yritän, mutta ilmeisesti yritin alitajuisesti mahduttaa ison päänikin kuvaan. Saappaista puheen ollen, voiko perjantai-illan rientoihin laittaa kumpparit? Joo, sitä minäkin ja siksi kaivoinkin kaapista (luultavasti) toiseksi parhaiten vettä pitävät saappaani. Testi-ilta.

Lähden tänään nimittäin ensimmäiseen varsinaiseen tyttöjeniltaani ever. Siis onhan noita ollu, mutta koskaan aiemmin ole saanut kutsua nimenomaisesti tyttöjen iltaan. Siksi pistin nyt tätä naisellisuuspuoltani esiin. Niittivyö saa olla, mutta ketjujen (jotka hajotin just) sijasta kaulassa on elegantti huivi. Selkää särkee jo nyt, mutta mentävä on. Onneksi Tommi tulee yhden junalla (mikäli VR suvaitsee olla ajoissa) ja on luvannut tulla yhtä matkaa kotiin (ellen väsähdä ennen sitä ja tule edeltä), eli todennäköisesti se saa kantaa minut.

Muksaa viikonloppua, höpöt!

10. maaliskuuta 2011

Muodin edelläkävijä




En harrasta kirpputorimyyntiä, joten kaapista voi tehdä aika mukavia löytöjä, kuten noi ruskeet mokkanahkasaappaat, jotka vinguin äitiä ostamaan joskus yläasteella. Viimesimmäksi taisin käyttää niitä penkkareissa, kun olin Gene Simmons ja tarvin paksupohjaisia kenkiä. (Noissa kumipohjissa on kivat valkoiset teippiraidat, kun päällystin tuon ruskeen osan musta-hopeisella kankaalla ollakseni enemmän glam.) Toi farkkuliivi on taas viime kesän löytö mummolasta. Äidin vanha. Hamstrasin sen mukaani, mutta sekin eli melkoisessa unohduksessa, kunnes pengoin vaatekaappia ja putosi lattialle. (Itse asiassa se ehti hengata siellä muutaman viikon, ennen kuin sisäistin sen olemassaolon.) Sekin on melko rock, onhan siinä noita sydänniittejä.

En todellakaan tiedä, mikä on kevään kuuminta hottia, mutta salaa toivon, että se liittyy jollain tapaa farkkuliiveihin ja mokkanahkaisiin platformk kenkiin. (Tai mitä noi nyt on.) Ahha nii, enhän oo koskaan ennenkään pukeutunut muodin mukaan, joten...

Joo, taas näitä toivottuja vaatekaapin helmet -postauksia. Hahah, en siis voi tehdä tätä ns. normaaleista vaatteista, vaan pitää vetää överit tässäkin suhteessa. (Ääh ja alan oikeesti pelätä, että joku päivä lähden ulos kyseiset kengät jalassani ja vielä ihan tosissani.)