28. toukokuuta 2011

Hattaraa ja maailmanpyöriä







Suvi, huomenna 22 v., on käyny kahden päivän sisällä kahdesti tivolissa. Eilen tyydyin zoomailee portilta, mutta tänään sain Matin kiristettyä mukaan, tarkoituksena mennä jäätelölle. Koska hattara oli jäätelöö halvempi, niin otin sitten sen ja olin entistä enemmän niitten possujunaan jonottavien nappuloiden tasolla. Yllärinä saatiin vapaaliput (Kiitti Jennille!) ja käytiin sitten pyörähtää maailmanpyörässä pari kierrosta, koska se possujunan vauhti ois kuitenkin ollu liikaa ja törmäilyautoihin en ois ehkä mahtunu istuu.

Popcorn mix


Kävin eilen pyörähtää kaupungilla allekirjoituttamassa harjoittelusopparin, joten kuukausi kesästä nyt sitten täytetty. Samalla pyörähdin Anttilassa ostamassa hiusväriä ja verhot. Aattelin, että jos lopussaankin jo ostais, vaikka onhan tässä selvitty puolitoista vuotta ilmankin. Ja kun plussakortilla sai alennusta -10 euroa per verho, niin kyllähän se on selvää säästöä taas. Pidin sitten uusien verhojen kunniaksi hillittömät siivousbileet. Tosin olin lopulta niin poikki ja nälkäinen, että päätin ihan suosiolla jättää tälle päivällekin jotain. Tosin motivaatio vähän katosi, kun kaveri, jonka piti tulla viikonlopuksi Kajaaniin, ilmoittikin ettei ehkä pääsekään tulee. Ja minä kun olin ostanut verhot ja imuroinut... Ja toisekseen Tommi on lomilla, mutta Helsingissä treeneissä ja oli tarkoitus, että se olisi tullut sitten ensi viikoksi kotiin, mutta jossain kohtaa loma-anomusta oli tullut virhe ja lomat tuli vaan keskiviikkoon saakka. Ihan kiva, kun minulla ois ollu just ne torstai ja ehkä perjantaikin vapaata.


Kävin samalla reissulla tsekkaa myös Tiimarin tarjonnan ja kannoin sieltä kotiin taas kynttilälyhtyjä. Mietin jo kuumeisesti näitten paikkaa, kun mihinkään ei enää mahdu, mutta sitten huomasinkin näiden olevan vain ulkokäyttöön. No, ongelma ratkaistu, sinne mahtuu! Tosin en millään meinaisi raaskia viedä näitä säiden armoille, joten ehkä nämä toimivat ihan vaan koristeina sisällä. (Paljonko sakkoja tulee, jos polttaa näissä kynttilää sisäkäytössä?)

Ja reissun päätteksi houkuttelin Jopen jäätelölle ja kaikista ennakkoluuloista huolimatta otin Valion popcorn mix -pallon ja täytyy kyllä myöntää, että meni heti sjäätelösuosikkilistalle! Tuota ilmeisesti samaa myydään onneks myös tuuttina, joten minun ei tarvi lähteä jätskiostoksille keskustan kioskille. Se jäätelö olikin tosiaan eilisen paras uutinen. Tämä päivä on lähteny niin tehokkaasti liikkeelle, että nyt kun kello on suunnilleen kymmenen, niin oon ehtiny jo värjätä hiukset, tyhjentää ja täyttää astianpesukoneen ja siivoilla vähän. Ja nyt on lauantai, joten seuraavaksi mittaan kuumeen. Ja todennäköisesti siis nukahdan kahdeksan jälkeen ja missaan Jarkko Martikaisen illan keikan. (Ja jos en, niin se todennäköisesti perutaan sairastapauksen vuoksi.)

25. toukokuuta 2011

Naisena olemisen sietämättömyys

Yritin miettiä jotain otsikkoa, jota en olisi jo käyttäny. Nähtävästi tää oli se viimeinen aiheeseen liittyvä.


Sukkahousut, avokorkkarit, hame ja polkupyörä. Aistin melko pian, että nyt menee pieleen. Tarkemmin sanottuna aistin sen siinä vaiheessa, kun yritin nousta kotipihalla pyörän selkään. Ensimmäisissä (ja onneksi ainoissa) liikennevaloissa soitin jo nollakakkoseen lähimmän mielisairaalan numeroa. Se insinööri, joka suunnitteli ne vihreät siihen noin kahdeksi sekunniksi saa luvan ostaa minulle uudet sukkahousut. Yritä nyt siinä kiireessä lähteä tyylikkäästi liikkeelle... Ei pienintäkään onnistumisen mahdollisuutta. Ja todellakin, päivää oli jäljellä sellainen reipas kahdeksan tuntia ja minulla oli jo sukkahousissa reikä ensimmäisten liikennevalojen jälkeen. Tarvitseeko edes sanoa, että kynsilakka, never heard.


Jostain täysin käsittämättömästä syystä kannan käsilaukussani venäläistä hiuslakkaa. Käsittämättömästä siitä syystä, että käytän hiuslakkaa ehkä noin kerran kolmessa kuukaudessa. Tosin nyt täytyy todeta, että onneksi olen näin epäjohdonmukainen ja onneksi minulla on se kuuluisa naisten käsilaukku. Kymmenen kerrosta hiuslakkaa varpaaseen ja reikä pysyi koko sen kahdeksan tuntia siveellisen ja lähes huomaamattoman kokoisena! Siis vaikka juoksentelin töissä ympäri kampusaluetta vesisateessa. Aivan, vesisateessa. Miksi niinä aamuina, kun pakkaa sateenvarjon mukaan laukkuun, niin edes harkitsee hame-polkupyörä-peep toe -yhdistelmää? Ne päivät, kun yhdistät edes pelkän pyörän ja sateenvarjon ovat usein lähellä fiaskoa.


Mutta hei, iltapäivä menikin jo paljon positiivisemmin! Tein ihan huomaamatta sen verran ylitöitä, että pääsen joku päivä lähtemään aiemmin töistä. (Olisko johtunut siitä, että kaikki paikasta A paikkaan B liikkuminen vei tänään kolminkertaisen ajan...) Liikennevaloissa sujui kohtalaisen hyvin (ainakin edellistä paremmin) ja sade taukosi juuri sopivasti työmatkan ajaksi. Kotiin tullessani heitin korkkarit nurkkaan, sukkahousut sängyn alle ja kiskaisin jalkaan lökäpöksyt. Ja nyt minua ilahduttaa suuresti se, että loppuviikoksi kalenteri ei näytä yhtäkään seminaaria tai yhtäkään sovittua (asiallista) tapaamista, joten Suvi laittaa huomenna ja perjantaina jalkaan farkut ja tennarit ja ehkä vielä kiskaisee päälle verkkatakin! Kyllä tää hienon naisen leikkiminen saa taas hetkeksi riittää...

Pakko vielä tähän loppuun jakaa kanssanne eilinen keskustanreissu. Matkalla kaupungille vastaan pyöräili ehkä noin 13-vuotias, ilmeisesti jossain määrin kehitysvammainen poika, joka huusi: "Minullapa on tänään synttärit!" Mitäpä siihen muuta kuin onnea, mutta hymyilytti kummasti tuon jälkeen. Tosin vielä enemmän hymyilytti paluumatkalla, kun vastaan pyöräili toinen, hieman nuorempi poika, joka huusi: "Sinulla on ihana koira!"

24. toukokuuta 2011

Batman shoppaa



Käytiin pikkukaverin kanssa shoppailee tiistaipäivän piristykseksi. Batman tykkäs erityisesti Musti & Mirrin karkkihyllystä eli ydinluuosastosta. Lisäksi tehtiin hyötyostos eli pelastusliivit, joita päädyttiin testaamaan heti kotimatkalla. Hyvin näytti kelpaavan, Batmanilla unohtuu kaikki ikävä, kun sille vaan antaa luvan uida. Ja pelastusliivit joudutaan ottaa käyttöön siksi, että pojalta katoaa korvat samalla sekunnilla, kun se veteen pääsee. Usein se sitten unohtaa rannan olemassaolon ja ui pelottavan kauas. Nyt erityisesti tämän AIHAn vuoksi pelkään, että se saattaakin yhtäkkiä väsähtää ja minä joudun uimaan pelastaa reppanaa. Ehkä tää helpottaa minun stressiä rannalla.



Minä taas shoppailin koruliikkeessä. Oon haaveillu tästä Kalevakorun Sydämestä jo pienen ikuisuuden ja kun nyt Tommi kysyi, että onko minulla toiveita synttärilahjaksi, niin arvoin hetken hotelliviikonlopun ja tämän välillä, mutta tähän päädyin. Mennään vaikka sitten telttailee, mut onpahan sormus. Tosin tämän hankkiminen ei ollut mikään yksinkertainen homma. Missään kajaanilaisessa Kalevalakoruja myyvässä liikkeessä ei ollut oikeaa kokoa, mutta onneks viimeisessä sanoivat, että laittavat heti tilauksen menee. Nopeaa toimintaa, lauantaina käytiin ja tiistaina sain omani! (Tosin ostin tämän nyt itse, koska Tommi ei tällä kertaa ollut mukana maksamassa, joten voin nyt sitten kuitenkin vaatia sen hotelliviikonlopun... Tai itse asiassa, tein pahan virheen, kun liityin rantapallon äkkilähtö -fanisivulle Facebookissa. Viikko Italiassa saman hintainen kuin hotelliviikonloppu Suomessa, onko nyt ihan oikein?)


Kengät ei oo uudet. Sen sijaan ne ovat muistutuksena, että myös uusia kenkiä saattaisi tarvita jossain vaiheessa elämää. Mutta nyt panostetaan kerrankin luksukseen! Täytyy tosin oikeesti lakata heiluttamasta tätä sormuskättä huvin vuoksi, ettei toi sydän jo kohta tipahda, mutta tuo kilinä on vaan niin suloinen...

22. toukokuuta 2011

More volume!



Rehjasta löytyi vanha radio. Näytti siltä, kuin joku olisi hukannut sen Nuasjärveen joskus vuosia sitten, jonka jälkeen se oli tarttunut kalastajan verkkoon tai jollain muulla tapaa ajatunut rantaan. Joku kulkija oli sitten nostanut tuon jäljelle jääneen osan yksinäiselle pöydälle rannalla ja jos oikein tarkkaan kuunteli, saattoi radion kuulla soittavan hiljaista kitaramusiikkia, mikäli sitä kaiken rätinän takaa saattoi erottaa.

Tehoviikonloppu

Viikonlopun köyhää kuvasaldoa. Eilinen oli huomattavasti tehokkaampi päivä, mitä kuvat antaa ymmärtää. Oon nyt tosissani tsempannu ja siirtyny pois lihamakaronimössö-linjalta. Tein nimittäin lasagnea, enkä edes mitään perus lasagnea, vaan pistin pakan ihan kunnolla sekaisin ja pyöräytin vuoallisen broilerilasagnea. (Joka tosin vaikutti helpommalta tehdä kuin peruslasagne, mutta sitähän ei kenenkään tarvi tietää.)



Niin turhia kuin peruskotiruokakuvat blogeissa ovat, niin täältä niitä pesee. Kerrankin minun tekemä ruoka oli sekä hyvää että hyvännäköistä. Ja kun nyt siellä sitä reseptiä kaipaatte, niin en näe järkeä kopioida sitä tähän, joten alkuperäinen löytyy täältä. Tosin sillä erotuksella, että huomasin vasta nyt noita kommentteja lukiessani, että ohjeessa puhuttiin sulatejuustosta eikä tuorejuustosta. Hups. Mutta hyvää oli joka tapauksessa, että mitäs me näistä pikkumokista. Ja itse asiassa en omistanut tuotakaan lime-pippurihommaa ja broileritkin marinoin kerrankin itse. Lisäksi huijasin Tommin tiskaamaan sillä, että kysyin siltä haluaako se tiskata vai siivota jääkaapin.

Onnistunut lauantai, löysin nimittäin keskustasta etsimäni punaisen laukun (tosin tavallaan väärää materiaalia, mut jos maksaa laukkukaupassa laukusta 18 euroa, niin mitään laukuista ymmärtämättömänä sanoisin, että ei kuitenkaan paha, vaikka ehtisinkin löytää tässä kahden seuraavan viikon aikana sen täydellisen. Lisäksi löysin myös sen mekon, josta olen hetken aikaa haaveillut. Olen siis melko valmis juhliin. Tosin kotiin tullessa testasin mekkoa kenkien ja laukun kanssa kolmen minuutin ajan ja sotkin sen jo. Valkoinen ei ehkä just oo minun väri. Tänään sotkin yhden punavalkoraitaisen paidan yhden valkeista radoista salmiakkijäätelöllä.


Ostin joskus jollain lahjakorttirahoilla kellon, jonka käyttö jäi jostain syystä vähäiseksi. No, kelloon vaihdettiin rannekkeet, jotta sitä tulisi käytettyä enemmän. Moka tuli siinä kohtaa, kun rannekeeksi valittiin liian lyhyt ranneke. No, eipä sitä paljoa tullut käytettyä senkään jälkeen. Jokin aika sitten kotona penkoessani löysin kellon sattumalta ja otin tavoitteeksi alkaa lopultakin käyttää sitä. Patterinvaihto ja uusi hopeinen ranneke yhteensä 25 euroa ja nyt minulla on kello. Tarvitsee vain opetella käyttää sitä, sillä eilenkin kuljin kello kädessä olohuoneesta tietokoneelle tarkistamaan kellonajan ja muistin vasta takaisin palatessani, että se kello löytyisi myös ranteesta. Hyvinhän se meni. Mutta siis olin jo luopua ajatuksesta rannekkeen vaihdosta, kun myyjä esitteli minulle toinen toistaan tylsempiä mustia rannekkeita. Vieläkin tylsempiä, kuin se liian lyhyt musta ranneke. Onneksi se sitten kaivoi jostain hyllyn alta jonki "jämäpussin" erivärisiä yksilöitä ja nyt tuo hyljeksitty kello pomppasi heti ykkössuosikkirannekoruksi!



Kello lähtee käyttöön heti tänään, sillä vuorossa ois pikkuserkun synttärit. En yhtään tiedä, paljonko herra täyttää, mut kun äiti soitti juhlamahdollisuudesta, niin ajattelin lähteä mukaan. Ainoa huono puoli on, että laitoin kaikki parhaat (ainoat) farkkuni just pesuun ja ne rullaavat tällä hetkellä iloisesti pesukoneen rumpua ympäri. Täytyy kai etsiä kaapista joku hame ja mennä viilettää sillä. Onneks ulkona on noin lämmin!

Ja bonuksena alimmassa kuvassa on näkyvillä MM-kisojen aikainen peliä varten kehitelty stressinpurkuaskartelu. Tuunasin jostain tylsästä valkoisesta kangaskassista normaalilla permanenttitussilla pupulaukun. Jäin hommaan vähän koukkuun ja toinen kassi on hädin tuskin säästynyt sotkemiselta, mutta senkin päivät puhtaana kassina ovat varmasti pian luetut. Sitä paitsi, noita kasseja myydään S-Marketin kassalla jollain 50 sentillä, joten ei kauheen paha sijoitus ostaa uuttaa, jos tarve tulee.

20. toukokuuta 2011

Retkeilijä

Retkiä tulee ja menee, mutta tällä kertaa leikin valokuvaajaa, joten minusta ei ole kovinkaan montaa kuvaa. (Tässä vaiheessa pyydän huomioimaan, että otin reilun 24 tunnin aikana sellaiset 450 ruutua.)

Fuskattiin vähän, ja mentiin saareen moottoriveneellä, kun muu jengi oli aiemmin soutanut paikan päälle kirkkoveneellä. Vesisateessa. Myskyssä. Ei paha meille. Ja me majoituttiin toiselle puolen saarta kuin muut, joten ei sitte kauheesti mökkiä ehitty lämmitellä. Yritin kyllä kovasti tehä halkoja (todiste yllä) ja laittaa tulta kamiinaan, mutta ku samaan aikaan ois pitäny olla saaren toisessa päässä heilumassa kameran kanssa, niin nukuttiin lopulta sillee lepposesti kolme puseroa päällekäin makupussi korvissa. Tai ei nukuttu, koska paleltiin. Ei mut kyllä retket on mukavia, joten en ees valita. (Mut ei oltu nukuttu siellä saaren toisellakaan laidalla lämpimistä mökeistä huolimatta, koska koko homman järjestäjät olivat suunnitelleen pahaa aavistamattomille leiriläisille jotain yöherätystä. Me sentään paleltiin sisällä, kun ne paleli ulkona.)


Illalla kirkastui sen verran, että saatiin magee auringonlasku ja ei voinu sitten olla kunnolla, vaan se kuvakin piti mennä pilaamaan. Hei hyvä tää järjestys, mut tää auringonlasku tapahtu siis ennen nukkumaanmenoa. Samoin kun yks meijän opettaja (tää oli siis koulun juttuja, en vapaa-ajalla hengaa niitten kanssa) tuli sanoo meille, ku tultiin sinne omalle mökillemme, että rannassa kurnuttaa sammakoita. Mentiin ja eka ihmettelin, ku joku hirvee meteli kuuluu jostain, ettei kuule mitään sammakoita. Sitte tajusin, että se ääni olikin ne sammakot! (Tässä vaiheessa meni loputkin uskottavuudesta...) Se oli ihan mielettömän kova ääni ja kaikui joka puolella. En oo koskaan kuullu mitään sellasta, vaikka oon kuitenki suhteellisen paljon metsissä ja rannoilla pyöriny.


Aamulla sitten lämmiteltiin kylmettyneitä raajojamme (niitä, jotka eivät olleet tipahtaneet yön aikana) pienellä aamulenkillä saaren reunoilla. Löydettiin portaat, joitten talo oli ilmeisesti lähtenyt menee omia matkojaan. Ihan hauskaa. Elina oli ottanut mukaan myös meijän vappusaippuakuplat, jotka jäi vappuna puhaltmatta. Käytettiin sitten loput ylimääräisestä ajasta erittäin onnistuneisiin saippuakuplakuviin, joista yllä ehkä paras. Ihan kiva leiri, vaikka jouduinkin sitten soutaa takas sillä kirkkoveneellä (aurinko paisto ja posket paloi) ja olin vaan ulkopuolisena kärpäsenä katossa.

Oon nyt tässä taistellu nukahtamista vastaan ihan tosissani viimesen tunnin, joten täytyy ehkä tulla oikolukee tää teksti huomenna. Mukavat viikonloput nyt ainakin siihen saakka, ku lopulta katson parhaaksi painaa tämän postauksen kohdalla delete-nappia...

18. toukokuuta 2011

Lätkävaimo-ongelmia

Täytyy vissiin tulla tänne välilläkin huutelee, että olemassa edelleen ollaan! Alkuviikko on menny juhliessa, tosin töissä, koska se Tarja ei ilmeisesti julistanut maanantaita kansalliseksi vapaapäiväksi. Tai ainakin minulta on mennyt ohi. Harmi sikälikin, että olisin lähtenyt enemmän kuin mielelläni torille Leijonia tapaamaan. Yritin saada Saran jakamaan minun kuvia puhelinnumeron kera Leijonille, mut nähtävästi Sara failasi, koska puhelin ei ole soinut. No, ehkä ihan hyvä, koska onhan se Granlund vähän nuori minulle. (On muuten järkyttävää todeta, että kovimmat urheilijat alkavat olla minua nuorempia! Onneksi puumat on nyt muotia.)


Sitä paitsi Granlund on joidenkin uutisten mukaan menossa kesällä armeijaan. Oon jo yksinkertainen inttileski en halua olla kaksinkertainen. (Sama ongelma Koivun kanssa.) Ehkäpä on siis parempi pitäytyä tässä nykyisessä, jonka tj on tänään enää 51. Sitä paitsi, jos haluis olla jonku coolin änäritähden kanssa, nii joutuis muuttaa jenkkeihin lätkävaimoksi ja pitäis alkaa missiksi, ettei oo ihan ulkopuolinen. Hirveesti paineita, ku pitäs aina näyttää nätiltä. Ei oo kyllä minun elämää, joten sori nyt Leijonat, ei tästä oikeen tuu mitään.


Ja jos oikein kova lätkävaimokaipuu iskee, niin voin leikkiä viikot, että mies on esim. pelireissulla, vaikka todellisuudessa se on armeijassa. Voin leikkiä missiäkin, jos haluan. (Jep, harjoittelen vaan peilin edessä sitä hymyä joka ilta.) Ainoo miinus on se, että minulla ei oo varaa kodinhoitajaan eikä lapsenvahtiin. Siitä tulikin mieleen, että kello alkaa nyt olla niin paljon, että minun täytyykin lähtee pian heittää yks lastenhoitokeikka. (Harmillisesti ei kenenkään lätkätähden luo...)


Yritän oikeesti rauhottua tämän lätkähomman kanssa nyt, mutta tää postaus menee kyllä sen piikkiin, että minulla on soinu koko päivän päässä Poika saunoo. Palailen uudemman kerran mestoille toivottavasti joku muu biisi päässä, niin tekin säästytte tältä kaakatukselta. Huomenna lähden yön yli -retkelle, joten onnea teille! Perjantain suunnitelmista en vielä ihan tiedä, joten palailen varmaan sitten viimeistään viikonloppuna, paitsi jos minulla ei ole edelleenkään mitään uutta kirjoitettavaa.

15. toukokuuta 2011

Pieni täpinä


Alan olla vähän huolissani, koska nyt on käyny jo kahesti niin, että en oo heränny Tommin herätyskelloon. Tommilla on tapana laittaa herätys aikaisin sunnuntaiaamulle, sillä se on sitä viimehetken tehokasta peliaikaa, jolloin en oo vinkumassa sitä siivoomaan tai tiskaamaan tai tekemään minun kanssa jotain mukavaa. Ja siis tänään oli jo toinen kerta, kun herään siinä kymmenen aikaan, enkä muista heränneeni yöllä ollenkaan. Ja huolestuttavaa tää on siksi, että normaalisti minä oon se joka herää herätyskelloon ja herättää Tommin.

Tosin ehkä minun pitäisi olla enemmän huolissani Tommista, joka herää vapaaehtoisesti neljän aikaan pelaamaan tietokoneella. (Ja okei, nyt se oon nyt minä, joka tässä kuulostaa julmalta ja ilkeältä ja diktaattorilta, mutta annan Tommin kyllä pelata päivälläkin!)


No mut, nukuin siis tänään taas reilusti yli kymmeneen. Alan kai omaksua jonkinlaisen kesäloma-aikataulun. Ihan kiva, mut kun näitä kasin aamuja on vielä kuukausi jäljellä. Sitten voikin laittaa rytmin mukavasti sekaisin, koskapa vietän pari viikkoa lomaa ja sen jälkeen tiedossa ois kuukausi vuorotyöhommia. Sitten ehkä taas tiukkaa aikaista aamua ja pitkää päivää. Onneks kesällä vaan on niin paljon rennompaa, vaikka vähän väsyttäisikin. Ja onneks kohta onkin jo syksy. Eiku tä?

Onneks kesä ei oo vielä kunnolla alkanutkaan, tosin meijän lämpömittari on tainnut jumittaa +17 kohdalle. Siis ulkona näyttäis olevan vielä iltakuuden aikaan toi +17, niin eikö se oo kesä nyt? Harmittaa vähän, että en voi nauttia tuosta säästä ihan täysillä, koska päätä särkee, mikä pahenee sekä kirkkaasta auringosta että siitä, etten pue tarpeeksi vaatetta ulos, minkä seurauksena jännitän hartioita ihan vahingossa. Että tervetuloa kesä...


Ja loppukevennyksenä sitten noi hiukset. Siis mitä, yritin kihartaa niitä tänään. Siis oikeesti yritin. En vaan tajua, miten ihminen voi olla näin huono hiusten kihartamisessa suoristusraudalla. Ja siis oon melko varma, että vika ei oo raudassa, koska sain kuitenkin kaksi hiussuikaletta kihartuu nätisti. Pakko ilmeisesti lähtee ostaa papiljotteja tai jotain.

Mutta joo nyt pian kohta keskittyy peliin. (Tai siis oon tässä asennoitunu siihen jo koko päivän ja siksi onkin ollu hirvee hepakka päällä koko ajan...) Todennäköisesti yritetään Jopen kanssa saadaan meijän telkkari näkyy, vähintään pleikkarin ja yle areenan kautta. Mutta yksin tuskin selviän tuosta pelistä hengissä koskaan ja kaksinkin on hyvä olla siinä se toinen, joka soittaa minulle sitä ambulanssia. Mutta toivotaan, että MG veivaa siihen tahtiin, että Suomen puolesta ei tarvi jänskättää niin kauheesti. Voi apua, sykemittari ois jees.

14. toukokuuta 2011

Nopeita autoja ja kauniita naisia

...Mitäpä sitä muuta lauantai-ilta kaipaa? Kun olin taas päivän leikkinyt hyvää emäntää (tein lihapullia ja kauralastuja), niin suunnattiin leffaan katsomaan Fast Five ja yllätti kyllä positiivisesti. Ei ne aiemmatkaan osat huonoja oo, mut tässä oli jotain enemmän. Tosin oon ehkä missannu sen nelosen ja muutenkin noista katselukerroista on hetki aikaa.


Koska saatiin autokyyti, niin uskalsin jo laittaa sukkahousut ja shortsit ja tiedän, että se on teiniä, mut meikähän vähän on. Ei tuolla kyllä silti liian lämmin ollut.

Mutta siis, nukuin viime yönä ehkä parhaiten ikinä. Menin melko myöhään nukkuu, koska ensin panikoin sen pelin ja sitten odotin vielä Tommin kotiin. Tänään jaksoikin sitten painaa menemään. Tein niitä kreikkalaislihapullia, mut en ottanu niistä kuvaa, koska kamerasta olikin akku loppu. Toisaalta ihan hyvä, ne oli parempia miltä ne näytti, eikä makukaan ollut odotetunlainen. Katselin eri ohjeita netistä ja päädyin oliivi-feta-tomaattipyre -komboon ja sain tomaattilihapullia. Ihan kivoja, jos siis haluaa tomaattilihapullia, mutta itse olisin toivonut, että se feta ja oliivikin olisi maistunut sieltä... (Ohje on postauksen lopussa, ja se on siis taas joku yhdistelmä kaikkia netistä löytyneitä ohjeita.)

Oon jotenki hömähtänyt kaikkeen kreikkalais-alkuiseen. Siis en oo koskaan syöny kreikkalaista ruokaa kreikassa. Vietettiin siellä kyllä pari päivää, mut koska oltiin paikallisten leirintäalueella, niin ei törmätty kuin suklaalettuihin. Eikä siellä alueella tainnu olla ravintolaa, pelkästään ruokakauppa. Ne grillas jokainen omat ruokansa ite asuntoautojen kaasuhelloilla ja me tehtiin trangialla omat sissimuonat teltan edessä. Yhtä hyvä, ku mentiin Venetsiassa muka syömään aitoo italialaista pitsaa ja paikka olikin joku kiinalaisten omistama. Tai ku oltiin Milanossa ja mäkkäri ei ollu auki, niin päätettiin mennä sitte syömään italialaista pastaa ja ainoo paikka auki oli joku pubi, josta sai puolikypsää tagliatelleä.


Tein tänään siis myös kauralastuja, mutta niistäkään ei oo kuvia, koska unohdin laittaa sen kameran latautuu. Ja ihan hyvä niin, koska niistä paloi noin kaikki, yhtä lukuunottamatta. Ihan hyviä ne kuitenki on, ku rapsuttaa pahimmat karsinogeenit pois. Eli oisko tässä nyt hetkeksi kokkailtu riittämiin ja jos jätettäs nyt toi keittiöpuoli muiden huoleksi taas. Tiskipöytäkin taas kiittää tästä päivästä. (Miten miehen sais kiristettyä tiskaamaan kolmatta kertaa peräkkäin?)

Sellainen se päivä, nyt yrittäisin katsoa noita viisuja, mut meidän televisio on taas luonnollisesti eri mieltä asiasta. Ääh. Huomenna sitten joutuu tekee jonkun suunnitelman, sillä toi jääkiekkopeli tulee olemaan aivan kauheaa katsottavaa. Ja kauheeta tulee olee, että pakko valvoa myöhään ja maanantaina on työpäivä. Siis ihan oikeesti nyt, maanantai kansalliseksi vapaapäiväksi!



Kreikkalaiset lihapullat

2 dl vettä
1 dl korppujauhoja
1 kananmuna
suolaa, pippuria, paprikajauhetta
jauhelihaa
fetajuustoa murskattuna
oliiveja paloiteltuna
400 g jauhelihaa

Sotketaan ekaks vesi ja korppujauhot, annetaan turvota ja lisätään loput aineet. Pyöritellään palloiksi ja paistetaan 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Sipulia en laittanu, koska aattelin laittaa sitä perunamuusiin, kun tuota matskua oli tuossa nii paljon, mut unohtui... Ois varmasti ihan hyvä lisä ollu.

13. toukokuuta 2011

Kauhukeittiö

Uhmasin tänään 13. päivä ja perjantai -kirousta ja heittäydyin leipuriksi. Talo ei palanut, mutta en nyt osaa sanoa, että onko onnistumistaso lähempänä 20 vai 30 prosenttia. Leivoin siis juustosarvia ja eka virhe oli lähteä muokkaamaan selkeää, valmista reseptiä. (Eli siis minulla ei ole antaa näihin mitään ohjetta.) Välillä olin jo lähes epätoivon partaalla, kun taikinan olisi pitänyt olla kaiken järjen mukaan valmista, mutta se olikin yhtä litkua. Okei, jauhoja lisää ja itse asiassa taikinasta tuli onnistunein osa sarvia. Tein perinteisiä kinkku-juustosarvia koirankarvoilla höystettynä, mutta pitkä miinus kinkusta. Se oli jotain savusaunapalvattua kinkkua. Kuulostaa hyvältä, mutta maku ei mielestäni ollut mikään super. Mut kyllä Tommi noi varmasti syö itkemättä.


Kuvassa on sitten kokeilut eli pesto-fetajuusto-juustosarvia. Fetaa olisi varmasti voinut laittaa enemmän, mutta ehkä näistä tuli silti parempia kuin kinkkuhommista. Ja makuelämystä latistaa ehkä hieman ylijäämäpestosta tehty pestopasta, jota söin ilmeisesti liikaa ja sain vatsanpuruja ja nyt pesto ei välttis nappaa ihan täysiä. Kyllä Tommi syö nuo myös, jos oikeen kerjään.


Kuvassa vuoden haastavin "keitä pasta ja sekoita mukaan valmis pesto". Nyt vielä harkitsen kauralastujen tekemistä. (Kuumetta en ole mitannut, mutta olo on ehkä hieman flunssainen.) Tosin kananmuna on enemmän kuin parasta ennen, mutta täytyis testata sen kunto. Tai sitten olen vain hetken syömättä. Ei välttis paha vaihtoehto sekään. Tässä on nimittäin viikonloppu tulossa ja perinteisesti ostetaan Tommin kanssa kolme kiloa karkkia ja pussi sipsiä leffaa varten ja sitten ei edes katsota sitä leffaa, ku Tommi pelaa honia ja minä istun Facebookissa ja vingun karkki suussa, että joko aletaan leffaa, joko, joko.


Ja koska oon nyt niin supertyttöystävä -vaiheella, niin aattelin pyöräyttää huomenna ihan kunnon lihapullia. Suunnitelmissa ois kreikkalaistyyppiset lihapullat -juttu (wtf, sitä minäkin...), mut ainahan sitä pitää olla vähän extreme. Tasapainon vuoksi perunamuussi vois olla ihan perinteinen versio. (Perinteisesti voidaan taas Tommin kanssa lähtee keskustaan ostaa aineksia ja poiketa ohimennen aXulla pitsalla ja sitten ei teekään mieli lihapullia enää.)

Tosin tässä on vielä yks tekijä, joka voi muuttaa viikonlopun suunnitelmat täysin. En oo varma, voinko katsoa illan jääkiekkomatsia sydänkohtausvaaran vuoksi. Etenkin kun oon vielä pelin ajan yksin, eikä kukaan oo sanomassa, että nyt pitää rauhottua. Joten voipipa olla, että palailen maisemiin vasta kun ne kotiuttaa sairaalasta.

11. toukokuuta 2011

Loma-anomus elämästä

Jos elämästä vois ottaa lomaa, niin tänään en ois tavattavissa. Minulla on harvoin totaalihuonoja päiviä, mutta tänään sellainen sitten sattui kohdalle ihan superina.


Nukuin yön sellaisissa korkeintaan tunnin pätkissä, kiitos Batmanin levottomuuden. Käytin sen keskellä yötä ulkonakin voidakseni aamulla sen olleen loppujen lopuksi melko turha keikka. Se suunnilleen viimeinenkin matto, mikä meillä enää edes on lattialla oli paskassa. Kävin kippaa maton pihalle, laitoin vaatteet ja suunnilleen viimeiset puhtaat sukat jalkaan, kävelin vessaan ja totesin melko nopeesti Batmanin sotkeneen ja kastelleen myös vessan pikkumaton. Sukat vaihtoon, nopee maton huuhtelu, aamupala välistä ja töihin kasiksi.

Töissä lähdin Elinan kaveriksi kuvailee erästä urheilutapahtumaa, jossa eräs seitsemänkymppinen herrasmies antoi ymmärtää minun olevan paitsi yksinkertainen, niin myös todella tyhmä muutenkin. Ja vain siksi, koska vastasin herran ympäripyöreään kysymykseen nähtävästi liian yksityiskohtaiseksi. "Minäpä kysyn sinulta uudestaan tämän kysymyksen, haluan aivan yksinkertaisen vastauksen." No, voisitko silloin kysyä selkeästi sen, mitä haluat tietää. Ja mitä tahansa herralle sanoin, niin vastaus oli tyyliin "Hei, olen sinua 50 vuotta vanhempi, kyllä minä tiedän". Siinä vaiheessa, kun se sanoi minulle päin naamaa olettavansa, etten tiedä mitä tarkoittaa termi "mennä maitohapoille", niin purin huulta, etten oikeasti olis alkanu itkupotkuraivareita siinä. Onneks Elina sattui paikalle ja mies intoutui kuullessaan Elinan urheilutaustasta niin paljon, että unohti minun olemassaoloni. (Minun urheilutaustaani kysyi, mutta ei jaksanut kuunnella edes vastausta.) Livahdin tilanteesta pois ja menin kentän toisella laidalle ottamaan aurinkoa.

Iltapäiväksi menin takaisin toimistolle, mutta jouduin lähtee töistä normaalia aiemmin järkyttävän päänsäryn vuoksi. Yritin sinnitellä jonkin aikaa, mutta siinä vaiheessa, kun mietin, että lähdenkö oksentamaan, niin päätinkin lähteä kotiin. Olin aamulla jättänyt Batmanin poikkeuksellisesti eteiseen, koska ajattelin, että on paljon helpompi siivota yksi pieni huone kuin koko talo. Olin varautunut tosiaan siivoushommiin, mutta en siihen, että Batman osaa avata ovet myös vastakkaiseen, kuin niiden aukeamissuuntaan. Ilmeisesti Batmanin mielestä oli epäreilua lukita se eteiseen ja niinpä sain sitten kuitenkin siivota koko talon.

Muutenkin sain tänään joltain minulle tuntemattomalta vinkujalta ikävää palautetta asiassa, joka ei edes itse asiassa kyseiselle tyypille kuulu. Onneks en ollu tyypin ainoa uhri. Todennäköisesti normaalina päivänä toi ei ois juurikaan jaksanut hetkauttaa, mutta jostain syystä tänään kaikki on ihan ylivoimaisen hankalaa. Eikä siinä vielä kaikki, tosin kaikkea en jaksa ja halua jakaa koko maailmalle. Mutta sellainen päivä tähän saakka.


Nyt oon vetäny täällä särkylääkettä ja varautunut henkisesti siihen, että toi eilen tullut erään nimeltämainitsemattoman operaattorin puhelinlasku voi olla mitä vain. (En siis vielä eilen avannut kuorta.) Luin nimittäin Facebookista, että porukka on saanut eilen vähän jos jonkinlaista laskua kyseiseltä firmalta.

Ja ikävä kyllä tätä päivää on vielä melko monta tuntia jäljellä.

EDIT: No, niin, kuulin just, että kesäopintotukianomukset pitää jättää ylihuomenna. Oparisuunnitelma pitäs esittää ennen sitä, että siitä vois saada tukia. Ei mahdollista. Vastaavan hoitajan harjoittelunkin meinasin suorittaa kesäopintoina, mutta hei, työhaastattelukin on vasta huomenna, eli erittäin epätodennäköistä, että sekään onnistuu. 

10. toukokuuta 2011

Insinöörivitsi

Sen siitä sitten saa, kun roikkuu ulkona liian vähissä vaatteissa. Kurkku kipee ja pientä kevätflunssaa. Mut onneks toi pahin kurkkukipu kesti sen päivän ja nyt ollaan jo parempaan päin. Joten sama siis aloittaa koko kierros alusta...


Aloitin lopultakin t-paitakelit, tosin ulkona pidin takkia, mutta kun olin töiden puolesta pari tuntia pihalla (yhdessä insinööritapahtumassa, btw, joten jos tää teksti on tänään vähän vaikeaselkoista, niin se jotuu siitä), niin jopas kävi vaatteet vähiksi. Olin jo vinkumassa Suomen kesästä ja sen kylmyydestä, mutta hei, oikeestihan nyt on vasta kevät, joten antaapa olla. Ja ihan uhmallani kävin töitten jälkeen vielä kaupungilla hakemassa Batmanille lisää lääkeitä. Tosin tuntui turhalta mennä hakemaan iso purkki nappeja, kun saatiin just valmiiksi suunnitelma lääkkeidenkäytön vähentämisestä ja kesäkuussa selvitään toivottavasti ilman. Eli siis siltä suunnalta positiivia tuloksia! (Kaikki veriarvot on nyt kohillaan, tiedoksi niille, joita asia kiinnostaa.)


Sain viime yönä vision minun juhla-asusta Tommin puolisiskon (siskopuolen?) ylioppilasjuhliin. Minulla on vähän ongelmia, kun juhlat on Helsingissä ja en yhtään tiedä paikallisia pukeutumiskäytäntöjä. Ei vaan, siis, ihan oikeasti tuun varmasti stressaamaan tästä, kun stressaan jo pienemmistäkin pippaloista ja näitten kokoluokkaa en tiedä yhtään! (On kai turha edes mainita, että Tommilta kysyminen on yhtä tyhjän kanssa..) No siis joo siis asiaan palatakseni, siihen visioon kuuluu pieni, kiiltävä ja punainen laukku. Löytyykö tästä kaupungista semmoista? No ei varmasti löydy, tosin en vielä käynyt läpi niitä vähän kalliimpia liikkeitä, joten jos jollain on tiedossa jossain sellainen, niin kaikki vinkit otetaan vastaan!


Tässä postauksessa oli tarkoitus olla logiikka, mut hei, antakaa anteeksi. Lupaan, että tämä on viimeinen insinööritapahtuma minulle vähään aikaan. Sen sijaan voisin järkätä jonkin tapahtuman tuonne naapurin pihalle, kun sen grillin tuoksut tulee luvattomasto meidän pihalle. Laitan esimerkiksi Batmanin varastaa sieltä yhen pihvin. Tai sitten päästän Batmanin sinne aivan vahingossa leikkii niitten koiran kanssa ja joudun tietty menee hakee sen sieltä ja "ai oho, täällä onkin grilli kuumana".

Tai sitten meen vaan kauppaan ja ostan oman pienen pallogrillin.

8. toukokuuta 2011

Kevät tulee. Ja hulluus


(Nyt menee kyllä hermo näitten kuvien laadun kanssa, mut en jaksa tehä kaikkea alusta, joten menkööt tää nyt näillä ja ens kerralla lupaan tallentaa kuvat jo valmiiksi tarpeeksi isoiksi.) Ekat kesän merkit. Lämpö on alkanu pehmittää minun aivoja niin, että en oo laittanu viikonlopun aikana housuja jalkaan. Legginsit ei ole housut ja sukkahousujakaan ei nyt lasketa. Okei, laitoin eilen kuorihousut, kun mentiin pihahommiin, joita ei edes lopulta tehty. Eilen käytiin Tommin kanssa treffeillä ihan oikeessa ravintolassa. Mentiin syömään hienosti ja minä tilasin hampparin. Mut hei, oli pakko kokeilla, koska en oo ollu aiemmin tietoinen, että sieltä saa hampurilaisia kans! Tai sitten en oo vaan käyny siellä uuden listan aikana.

Tosin kehitin uskomattoman vaatekriisin ennen lähtöä. Minun parhaat farkut oli just tullu pesusta ja toiset lempparit alkaa olla melko hajalla ja kolmansista en tykkää yhtään. Ja muihin en ees jaksa vilkaista. Koska ulkona oli kuitenkin niin lämmintä, niin päädyin sitten sukkahousuratkaisuun. Eka vaihtoehto oli Tommin mielestä "no joo", eli täysin typerän näköinen. Toinen vaihtoehto eli vaaleanpunaiset sukkahousut oli jo "mennään jo", joten annoin olla. Kriiseilin pihalla, mutta Tommi alkoi vaikuttaa jo vihaiselta ("No mene nyt sitte laittaa ne farkut, kun on noin hankalaa"), mutta koska just ne the farkut oli märkinä pyykinkuivaustelineellä, niin hyppäsin pyörän kyytiin ja mutisin koko matkan kaupunkiin, että miten näytän nololta. (Ja tuon paidan alla oli sitten jatkohelma turvana, koska sukkahousut ei oo sen enempää eikä vähempää housut kuin legginsitkään.)


Ja tänään oon sitte menny farkkuhame ja karvaleggarit -linjalla. (Kiitti karvaleggareista Batmanille ja kissalle. Kellään keinoa tuunata karvalegginseistä perusmallit?) Legginsit heittäisin mieluiten syvälle kaappiin, mutta toi epälämmin tuuli tuolla ulkona ei oo minun kanssa samaa mieltä. Ja siis en oo liikkunu missään julkisella paikalla tuon näköisenä, että voitte lakata kauhistelemasta. Käytiin kaupassa (joka ei ollu auki), mutta sillon minulla oli vähän eri koostumus tuon yläosan suhteen. Samalla reissulla käytiin myös pienellä kävelylenkillä lammen rannalla ja olin saada sydänkohtauksen, kun Batman lyhyen veteenpulahtamisen seurauksena näytti pyörtyvän siihen paikkaan. (Siis jos joltain on mennyt ohi, niin meillä ollaan oltu vähän kipeitä...) Onneks se nähtävästi vaan ei muistanut miten paljon vettä ja näin ollen painoa toi turkki imee. Uupuneen ravistelun jälkeen se taas paahtoi entiseen malliin. Onko turhaa mainita, että ravistelun aikana keskityin tarkkailemaan Batmanin vointia lähietäisyydeltä? No, kesä kuivaa...

Sellanen viikonloppu. Minun täytyy alkaa kaivelee jotain ruokaa kaapista, kun se kauppa ei ollut auki. Leipoisin muuten teeleipiä, mutta kun Tommi myy yhden sen tietokoneista jollekin tyypille, joka ajelee just tänään Kajaanin ohi Helsinkiin, niin lupasin kiikuttaa sitä konetta ympäri kaupunkia, kun käsky käy. Kaikkeen sitä joutuukin miesten vuoksi suostumaan... (Onneks se maksaa käteisellä minulle, niin voin lähtee huomenna vaikka shippailee tms. kun oon nyt saanu tämän naisellisuusvaihteen vitoselle.)

Ikuisuusprojekti loppusuoralla


Meidän eteinen-vesse -remontti on kestänyt nyt ehkä sen puolitoista vuotta ja lopultakin alkaa näyttää edes jokseenkin valmiilta. "Hitaasti, mutta epävarmasti" on ollut meijän motto tässä rempassa. Vessa valmistui eteistä aiemmin, mutta alkutalvesta lämmöt pääsi putoomaan siellä niin alas, että tapetit alkoivat tipahdella alas. Toki tapetoijissakin saattoi olla jotain vikaa, mutta sitä ei myönnetä. Nyt sitten kevään lämmöillä päästiin maalaamaan eteinen. Tai Tommi pääsi, kun ite en ehtinyt tehdä edes sitä vähää, mitä olin luvannut viimeistellä. (Minähän oon meistä se työssäkäyvä, Tommi on vaan armeijassa...) Mutta sen sijaan sotkin valkoisia seiniä sinisellä lattiamaalilla ja olen teokseeni kerrankin noin suunnilleen tyytyväinen, vaikka otin suuren riskin ja hoidin homman vapaalla kädellä.


Tuolit oli täällä jo kun muutettiin ja ne on pyöriny millon missäkin paikkaansa etsimässä, mutta nyt niillekin löytyi lopulta oma huone. Tosin tuossa olisi ihana jokin puusohva ja kasa tyynyjä, mutta jääkkööt ne vielä kauppaan. Harkinnassa on vielä verhot, ehkä jotain bambua tai puusälekaihtimia. Tosin me yritetään nyt selvittää, että muutetaanko täältä pois keväällä vai ei, joten tässä välissähän sitä on hyvä laittaa kaikki paikat niin viimesen päälle mieleisekseen, että jos täältä joskus vaikka joutuiskin muuttamaan, niin ei enää haluaisikaan. (Ja hei mitä ihmettä kuvanlaadulle tapahtui ja missä kohtaa?)


Vessaa en jaksanut kuvata, koska homma alkoi tuntua niin mahdottomalta huoneen koon ja pimeyden vuoksi, mutta nappasin yhden kuvan eteisen puolelta. Meillä on nyt sitten sini-valkoinen eteinen ja musta-oranssi(-valkoinen) vessa vierekkäin. Ihanaa vastavärien taistelua... Ja kyllä, tiedostan listojen puutteen vessan seinien ja katon välistä, mutta ei sitä nyt kaikkea voi ehtiä ja jaksaa tehdä yhteen menoon. Olkoot se seuraavan asukkaan homma sitten...

6. toukokuuta 2011

Eläkeläisten iloja

Tiijättekö kun erityisesti eläkeläisillä on kaikkia matkoja aina? Lehtien lukijamatkoja Teneriffalle, muistelumatkoja Karjalaan... Meillä oli tänään verkostoitumismatka Kuhmoon. Ilmottauduin sellaiselle, ihan extemporee, koska se vaan nyt kuulosti kivalta. Vähän niin kuin viimeistään kymmeneltä nukkumaan meneminen, mitä nykyisin lähes poikkeuksetta harrastan. Ohjelmassa oli pari yritysvierailua plus yks vanha pappila, jonka merkityksen tajusin vasta kyseisen vierailun lopulla. Se olikin yhden opettajan superhieno koti, jonne siis mentiin syömään eväät. Ei mikään ihme, kun opettaja nauroi minulle, kun sanoin Elinalle, että eihän täällä uskalla edes eväitä syödä...


Koska olin jo kerran mokannu homman, niin miks ei jatkaa samalla linjalla. Pyysin Elinaa ottamaan minusta pari kuvaa yhellä nätillä sohvalla, jolle hädin tuskin uskalsin istua. Eka yritin näyttää maalaisromanttiselta, haaveisiinsa uponneelta papintyttäreltä, mutta onneks tajusin sitten vääntää naaman normaalilukemille. Jotain itsekunnioitusta sentään...


Käytiin kiertää myös Kuhmo-talo. Siellä yritin sitten olla mahollisimman fiksusti ihan ajatuksen kanssa. Kerran vaan nostin vahingossa jalat edessä olevan penkin selkänojalle sekunnin sadasosaksi, kunnes tajusin missä oon. Okei, no toi teinipeili, nii sitä ei lasketa, koska hei siellä oli peilisali! Voiko vastustaa? Ja sitä paitsi minä nyt oon suht fiksusti, kun vertaa Elinaan.


Päivän päätteeksi kävin vielä keskustan kautta hakee postista Tommille pari pakettia, mm. neljän kilon ison paketin, jonka kanssa sain kymmenen minuutin kotimatkaan menemään yli puoli tuntia. Kävin siinä postin naapurissa myös Seppälässä ja ostin itelle yhen öö pitkän paidan? Ja Tommille T-paidan. En vaan voinut vastustaa...