22. helmikuuta 2012

Lasten suusta se totuus tulee


Kuinka piristävää! Vaikka itsestä tuntuu siltä, että tänään ollaan maailman tylsimmällä lookilla liikenteessä, niin lapset kyllä löytävät jotain wow-efektin aiheuttavia yksityiskohtia. Siinä mielessä mieltä kohottava työpaikka.

Kuten ylläolevasta voi havaita, en laittanut päälle marjapuuropaitaa, koska tänään ei ollut (vieläkään) sellainen pirteäpaitapäivä. (Tai ehkä vika oli edelleen niissä housuissa.) Muutosta eiliseen oli lähinnä vain valkoiset raidat kokomustan sijaan. (Mielestäni kuitenkin positiiviseen suuntaan, eikö?) Piristeeksi kiinnitin rintaani kuitenkin vihreän pöllön.


"Mikä tämä on?! Ihana pöllö!! Mistä oot saanu tämän? Ootko tehny tämän ite?!" ja ehkä on mainittava myös se useimmin kuultu "Miksi sinulla on tuossa tuommonen?" Viimeisimmäksi mainittua kuulen välittömästi, mikäli kaulassa tai rintapielessä on lähes tulkoon mikä tahansa koru. Meikkaan omasta mielestäni vielä suhteellisen hillitysti, mutta välillä sekin tuntuu olevan ihmetyksen aihe, joten ehkä ei pidä ihmetellä tuota koruinnostusta.

Hiuksia ei kannata edes laittaa, koska joku roikkuu niissä koko ajan. "Sinulle on helppo tehdä lettejä, koska sinulla on niiiiiiin pitkät hiukset!" Ei passaa valittaa, jos joku vapaaehtoisesti haluaa tehdä minulle kampauksia! Tiedättehän sen tunteen, kun joku hiplaa hiuksia?! En tiedä teistä, mutta ah, minulle se on pieni taivas...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!