5. huhtikuuta 2012

Yleistä höpinää


Oon syöny tänään jo kaks suklaamunaa, molemmat sain töistä. Miten tykkäänkään tuosta työpaikasta! Onneks en keräile noita Kindereitten Barbapapa-hahmoja (toisin kuin puolet minun kavereista), sillä en oo saanu niitä vielä yhtään. Oon muutenkin missannu Barbapapojen sen syvällisen viestin ja sanoman niin perin pohjin, ehkä siksi, että en oo koskaan lapsuudessani niitä kyseisiä muovailuvahamöykkyjä seuraillut. Ensikosketukseni Barbapapoihin oli siinä vaiheessa, kun kävin MLL:n lastenhoitajakurssin ja menin suorittamaan loppuharjoittelua erääseen perheeseen. (Jouduin googlettaa, että miten noi elukat kirjotetaan...)

Itse asiassa ennen palmusunnuntaita perjantaina käytiin lasten kanssa virpomassa puolet meijän henkilökunnasta ja kunnon siivelläeläjänä sain jäätävän kasan suklaata siltäkin reissulta. Kerroinko jo, miten tykkään noista hommista tuolla?


Suklaamunien lisäksi tykkään chai-lattesta, mutta en oo koskaan tehny sitä itse. Tänään kuitenkin päädyin kaupan teeosastolla vihreän teen sijasta mustaan chai-teehen. (Ihan vaan koska kyseisen valikoiman ensimmäinen vihreä tee alkaa jo tympiä ja toinen vaihtoehto maistuukin sitten joltain hammastahnalta. Ja kolmas vaihtoehto puuttuu.) Googlasin sitten nopeasti helpon chai-latten ohjeen ja sain ihan kelpo juoman. Toki makua olisi saanut olla vähän enemmän. Paitsi sitä kanelia, jota vähän hurahti... Toisaalta, onneksi koko kaneli oli sitten yhdessä klöntissä, joten se yksi hörppy meni kätevästi nenästä kiinni -taktiikalla.



Pakkanen oli onneksi hellittänyt, joten uskaltauduin taas vähän kevyemmällä varustuksella liikenteeseen. Esim. noi kumpparit oli oikein siisti ratkaisu siihen nähden, etten aamulla muistanut tämän päivän ohjelmassa olevaa pääsiäiskirkkoa. Tokikaan meillä täällä maalla ei ole niin justiinsa, mutta yleensähän kirkkoon on perinteisesti laitettu ne pyhäkamppeet. Ja nuo kumpparithan on kuitenkin hait, tuommoiset jopa kaupunkikumpparit. (Hei hei, mikä juttu tää on, että noin puolet Googlen kautta minun blogiin tulijoista tulee tänne jollain kumisaappaisiin liittyvällä haulla?!) Mutta toisaalta, koululaiskirkko...

Viime viikonloppuna kaappeja penkoessani löysin vanhan pyhäpaitani. Panostin sentään sen verran. (Toki tämäkin epähuomiossa.) Hauskaahan tässä jutussa on, että paita on todellakin vanha, jonka voi päätellä jo siitä, että kokolapussa lukee 140/146. Hihat ja helma ovat käyneet vähän lyhyiksi, mutta hartioista paita on ihan sopiva. Pientä hienosäätöä ja paita on taas käyttökelpoinen! Tässä sen huomaa, että mitään ehjää ei koskaan kannata myydä eteenpäin tai heittää menemään tarpeettomana... Ja siinä vaiheessa, kun aito ja alkuperäinen ysäri tulee takaisin, on meidän äidin varastot melkoisia aarreaittoja ja minä oon niiiiin in!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!