17. kesäkuuta 2012

Wannabe-kesälomalainen

Minulla oli eilen pitkästä aikaa vapaa lauantai-ilta ja sunnuntaipäivä. Tuntu vähän kesälomalta, vaikka oikeestihan minulla on siis vaan tää yks päivä vapaata... Tungin itseni reilukerhomeiningillä Jarkolle naapuriin, tyyliin "minulla on vapaata, tuun sinne".


Kriiseilin vaatteitteni kanssa. Olisin halunnu laittaa farkut, mutta lämpömittarin näyttäessä plus kahtakuutta konsultoin paria kaveria ja päädyin hameeseen. (Ei tosin mikään ylläri, kun nää pari kaveria oli kaikki miehiä...) Yritin vedota edelleen niitten farkkujen paremmuuteen sillä, että kun ryömin neljän aikaan pitseriaan ja sieltä tuohon lähipuistoon syömään sitä pitsaa ja tekee välikuolemaa, niin hameessa voi tulla kylmä. Mut ei kuulema tuu. Ja oikeestikki, oon niin tylsä, että oon jaksanu hengata pilkkuun saakka viimeks neljä vuotta sitten. Oon vanha 23-vuotiaana...

Hame on ihan uusi ja vedin parit vaatekriisit kotoa lähtiessäni. En vaan tuntenu oloani yhtään kotoisaksi. Hassua, sillä oon kaikesta huolimatta alkanu hamstrata noita hameita vaatekaappiini. Itse asiassa ostin tuolla hamereissulla myös mekon. Hups. Loppuillasta onneks lakkasin ajattelemasta liikaa ja minulla oli hauskaa siitä huolimatta, että hame meinas nousta korviin, kun harpoin menemään liian pitkillä askelilla...


Ilta oli kyllä parasta pitkään aikaan! Saatoin jopa käydä semisti tanssilattialla, ihan vaan koska minulla oli niin hyvä fiilis. Normaalisti en kauheesti innostu. Oltiin melko nätisti ja lähettiin jo hyvissä ajoin ihan vaan todetaksemme, että ulkona sataa kaatamalla vettä. Käytiin kuitenkin se pitserian kautta, koska siitä pitsalaatikosta sai hyvän sateensuojan. Haha, kastuttiin kyllä silti ihan totaalisesti! Minun "pitsikengät" otti vähän vettä sisään, joten loppumatkan kävelin avojaloin ja joka rapakon kautta, tietenkin.

Mutta se hetki. Jos minulla ois semmonen systeemi, mikä Dumbledorella oli siellä sen työhuoneessa, niin laittaisin tuon kotimatkan sinne niin, että voisin palata siihen aina kun on paha mieli. Lämmin kesäsade, valoisa yö ja paras kaveri. Pari koiranulkoiluttajaa katsoi meitä kuin sekopäitä, kun hypittiin lätäköissä kukkivan omenapuun alla ja naurettiin maailman huonoimmille jutuille. Aa, tästä kesästä tulee kyllä yhtä hieno, kun niistä lapsuuden kesistä. Aurinko paistoi melkein koko ajan ja sadekuuron aikaan mentiin pihalle juoksemaan uimapuvussa. Muu aika juostiin metsässä avojaloin, höyhenet päässä ja leikittiin intiaaneja tai sitten kelluttiin uimapuvut päällä järvessä. Aa, kesä!

2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi!