31. elokuuta 2012

Baskeri kallellaan!

Tänään koin taas naisellisuuteni huipentuman, kun lähdin shoppailemaan. Jatkojohtoa ja HDMI-kaapelia Prismasta. (Tosin kuulin kommenttia, että en oikeesti ees tiijä mikä on HDMI-kaapeli, että oon vaan kuullu sellasesta ja nyt päden sillä. Jep, näin on tapana..) Samalla reissulla sitten päätin ostaa hansikkaat, koska ulkona alkaa olla melko viileä, etenkin kolmen aikaan yöllä, kun poljen töistä kottiin. Hansikkaat ostin ja sitten keksin siinä asusteosastolla, että tartten nyt välttämättä jonku päähineenkin. Baskerin.






Oon haaveillu baskerista jo pari syksyä, mutta oon malttanu mieleni. Koska enhän minä sellasta käyttäis kuitenkaan. Paitsi nyt ajattelin opetella käyttämään. Ajattelin, että oon saavuttanu sen naiseuden vaiheen, että baskeri kuuluu minun hattuhyllylle. Ja ne nahkahansikkaat, jotka on muuten elämäni ensimmäiset laatuaan nekin. Ajatella, enpä olisin pari vuotta sitten uskonu. Lisäksi ostin kesän aikana enemmän hameita/mekkoja, kuin housuja, mistä aiheutuneen järkytyksen vuoksi oon joutunu hengittelee paperipussiin.Ja ihan tosissaan, mietin tässä, että laitanko työhaastatteluun mekon päälle.. What?!

Itse asiassa tämä blogi on siitä hauska juttu, että täältä näkee hyvin tyylin kehityksen. Asukuvia en oo kovinkaan kauaa ottanu ja en niitä vieläkään kovin aktiivisesti osaa julkaista, mutta kuitenkin. Oisko kiinnostusta jonkinlaisesta tyylipostauksesta läpi blogihistorian?


P.s. Ostin myös jotain muuta! En voinu vastaustaa kiusausta, kun löysin Prismasta Sour&Cream -maustettuja cashew-pähkinöitä... Ja vielä irtokarkkityyliin! Rakastan Sour&Cream -sipsejä ja suolattuja cashew -pähkinöitä, joten nyt löysin näitten kombon, omnomnomnom. Samalla sitten tietty ostin kasan muitakin lajeja. Hups.

30. elokuuta 2012

Koskaan ei tiedä mitä saa

Ihan alkuun oon pahoillani tästä hiljaisuudesta, mutta oon yksinkertaisesti ollu liikaa menossa viime aikoina. Ja ilman kameraa. Heitin muutaman päivän reissun Ouluun työhaastattelujen merkeissä ja koska halusin päästä helpolla matkatavaroitten kanssa, jätin kameran kotiin. Nyt sitten oon takaisin kotona (Tai no, mikäli tätä sellaiseksi nyt voi kutsua..), mutta oon ollu tässä sellaisessa stressitilassa, että oksat pois. En oo saanu siivottua enkä tehtyä mitään muutakaan järkevää. Tämä kämppä on kuin pommin jäljiltä. Jussi lähti ja minä tulin, mutta tavarat on vielä laatikoissaan ja vaatteet levällään lattialla. Koska oon jo henkisesti hyvästelly Kajaanin ja varautunu lähtemään täältä, en oo saanu laitettua niitä paikoilleen.

Minulla on siis huomenna viimeinen työvuoro ja sen jälkeen ei oo vielä mitään tietoa tulevaisuudesta, mutta todennäköistä on, että jos töitä haluan, niin se tulevaisuus ei oo täällä.


"Life's like a box of chocolates, you never know what you're gonna get."

Pakko lainata Gumpin Forrestia ja todeta, että näihän se menee, vaikka välillä toivois toisin. Antaisin nyt melko paljon siitä, että näkisin tulevaisuuteni vaikkapa kolmen kuukauden päähän. Helpottais tätä stressiä. Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, kuin rinnan päällä ois tonnin paino puristamassa keuhkoja kasaan.

Toisaalta, kaiken tämän ahistuksen takana oon taas mielettömän innoissani siitä, että tässä elämässä on tapahtumassa jotain uutta. En vielä tiijä, että mitä se on, mutta tämä elämä on tässä viime aikoina tuntunut sen verran yksitoikkoiselta, että kaipaan jotain vaihtelua. Jotain sisältöä. Tavallaan olisi mahtavaa aloittaa alusta. Uudessa kaupungissa, uudessa työpaikassa.


Minun ois nyt varmasti parasta mennä nukkumaan. Kiitos stressin, en oo levänny taaskaan kunnolla aikoihin. Yksi stressinhallintakurssi tänne, kiitos! Ja toinen peruskurssi aiheesta "Opettele 'Kaikki järjestyy kyllä' -mentaliteetti" kelpais myös! Ja sitten vielä kevyempänä settinä joku "Näin elät hetkessä - Vinkkejä vasta-alkajille" -kurssi vois olla kiva.

24. elokuuta 2012

Kun on vähän vaikeeta

Miun sänky on tällä hetkellä yks onneton retkisänky. Minun tärkein omaisuus on muovipusseissa ja kaiken maailman kasseissa. Täällä minun entisessä kämpässä, jossa pikkuveli on asunu nyt puoli vuotta. Ja pikkuveli osti oman television ja laitto sen minun television eteen. Minun viihdetasolle. Oon muuttanu vuoden sisällä neljä kertaa (tosin onneks vaan kerran niin, että oon raahannu mukanani huonekalutkin) ja kaikilla kerroilla lähes kokonaan yksin. Jos nyt saisin päättää, niin en muuttais kymmeneen vuoteen mihinkään. Vaikka toisaalta taas sitten haluan vaihtaa maisemaa ja nopeesti. Mutta niin, oon taas palannu arkeen ja töihin, joten kiirettä riittää taas.

Kuvituksena tällä postauksella on taas näitä sarjassamme onnistuineta otoksia. Yritäppä saada kolme koiraa yhtä aikaa kuvaan niin, että kuvasta vois sanoa, että se on onnistunut. Siis muutenkin, kuin huumorimielessä.


Yksi on enemmän kiinnostunut uunista heijastuvasta kuvastaan kuin kamerasta, toinen sattuu juuri sillä hetkellä lipaisemaan kirsuaan ja kolmas alkaa hermostua, kun sitä herkkua ei ala jo tulla. Tämä on tää meijän kahjo kolmikko, jolla on välillä vähän vaikeeta.

22. elokuuta 2012

Hetkiä

Tämmöisinä koleina sadepäivinä, kun ilmassa tuoksuu syksy, voi vaan istua sisällä villasukat jalassa ja juoda teetä. Katsoa vaikka maailman hämärintä leffaa, The Imaginarium of Doctor Parnassus. Joudun ehkä vielä käsittelemään tuota kyseistä pätkää. Joko aivan mahtava tai sitten se on täysin päätön. En oo vielä ihan varma.

Ja sitten voi palata niihin kesän muutamiin aurinkoisiin päiviin ja katsella kesän kivoja kuvia. Nämä kyseiset kuvat nyt on varmaan jo vanhaa juttua täällä blogissa, mutta jospa tässä videossa ois silti jotain uutta.

20. elokuuta 2012

Sydämeni suuri hiljaisuus

Harvoin jaan mitään musiikkimaustani täällä. Kuuntelen kuitenkin tosi monenlaista ja nyt on pakko jakaa yksi tämän hetken kuunnelluimmista, ehkä vähän yllättävä veto.

Ensiksikin Eino Leino ei ehkä oo kovin mediaseksikäs nimi, mutta koska tämä ei oo mikään trendiblogi, tämä sopii tänne paremmin kuin hyvin. Oon saanu Eino Leinon Nocturne-runosta mielettömästi inspiraatiota kuviini tässä viime vuosien aikana. Tälle runolle on tehty miljoona (tai ainakin nopealla tutkimuksella löytyi kolme) eri sävellystä, mm. Vesku Loirin tunnetuksi tekemä Hietasen ja Wesslinin sävellys, jonka minä oon oppinu tuntemaan. Löysin tässä pari päivää sitten minuun kovaa kolahtavan tulkinnan tästä runosta ja juurikin tuolla edellä mainutulla sävellyksellä.


Suosittelen poikkemaan välillä siltä soitetuimmat-soittolistalta. Mitä tykkäsitte?

Minulla on tässä jonkin verran ylimääräistä aikaa tuolta koiran vahdinnalta ja pissien luutuamiselta. Käytin sitten osan siitä ajasta siihen, että pyörähdin mummolassa lainaamassa Suuren Toivelaulukirjan, jotta voisin opetella pianolla tuon Nocturnen. (Ja tämä versiohan löytyy siis kirjasta numero 12, jos joku kaipailee..) Yritin soittaakin, mutta ajoitin soittoni just Junnun päiväunille, niin eihän siitä mitään tullut. Koira ryntäsi salamana paikalle ja sitten rynnättiin jo salaman ulos pissille. Toisien päiväunien aikaan läksin sitten tuonne lähimetsään, joka on blogia pitempään seuranneille jo aivan tuttu paikka.





Oon se ihminen, jonka stressi näkyy ensimmäisenä unissa. Alkaa mennä levottomiksi ja oudoiksi. Tiijän, että stressaan töitten päättymistä, mutta ilmeisesti alitajunta stressaa jotain muutakin... Näin nimittäin unta, että tapasin komean ja mukavan miehen. Vähän niin kuin satujen prinssi. Sitten tämä meidän juttu kehittyi niin pitkälle, että pussattiin ja tiedätte varmaan sen sadun prinsessasta ja sammakosta. Tästä unesta tuli käänteinen versio siitä. Se mies alkoi paisua ja paisua ja muuttui sohvalla murahtelevaksi örkiksi. Näytti just vähän sammakolta. 

Että ihan oikeesti hei alitajunta, voisinko saada pitää sen prinssini edes siellä unissa. Ens yönä sitten, okei..?

19. elokuuta 2012

Sammakkoperspektiivi

Tänään sataa. Toistaiseksi pidän kameran kuivana ja pysyn sisällä, ellei iske joku kumma sadeispiraatio. Eilen sen sijaan paistoi aurinko. Makasin märällä nurmella ja zoomailin tuolla 70-300 millisellä sammakkoperspektiivistä. Tuo putki on meinannut jäädä vähemmälle käytölle viime aikoina, mutta pieni tauko sillä on tehnyt hyvää. Taas innostuin vähän.





Oon päässy tässä elämässäni jo niin pitkälle, että oon asentanu Instagramin tässä joitain viikkoja sitten. Siitä oli vielä jättiläisen harppaus siihen, että lisäsin ensimmäisen kuvani. Mutta nyt viimeinkin se on tapahtunut! (Epäilemättä siinä vaiheessa, kun muut on tähän hommaan jo kyllästyneet...) Nyt vielä pitäisi opetella käyttämään tuota. Seurailemaan pääsee kuitenkin nimimerkillä suvipy!

18. elokuuta 2012

Suihkunraikas koira

Oon ehkä muutamaan otteeseen maininnu tästä Batmanin tavasta sotkea itsensä kaikkiin mahdollisiin mutaojiin. Ei löydy tästä pihasta semmosta kuraa, joka ei ois tuon koiran tassua koskettanut. Oon myös mainunnu tuosta Batmanin pesemisestä. Pihalle vannaan vettä ja Batman kylpee siellä ihan itse. Jopa niin mielellään, että käy tahallaan pikaisesti pyörähtämässä siellä mutaojassa ja tulee vannan vierelle odottamaan, että joku sen täyttäisi.

No, pesua seuraa se ei niin mukava osuus. (Tai itse asiassa jouduin pesemään koiran vielä suihkussa ja shampoolla, ja se ei oo Batmanista niin kivaa.) Kuivaaminen. Ja mahdollinen märän koiran karenssi.


Tähän kuvaan sattui kuitenkin tuommonen vähemmän kärsivä ilme, koska Batman oli niin mielissään tuosta ylimääräisestä kamerahuomiosta - Se kun on viime aikoina kohdistunut enemmän Junnuun. Haha, voi tuota linssiludea. (Vai ludetta?)

Semmoinen välikevennys! Oon taas vähän innostunu tuosta kuvailemisesta, kun pääsin tänne maalle, joten lupaan olla nyt ahkera tälläkin osastolla.

16. elokuuta 2012

Minä täällä!

Oon elossa. En esimerkiksi edelleen siellä könkäällä, niin kuin Papu jo epäili. On vaan ollu vähän kiireen hivakkaa... Tein tuossa melko paljon töitä ja sitten olin kipeenä. Ja mitään mainitsemisen tai kuvaamisen arvoista ei oo ehtiny tapahtua. Ja nyt oon vapaalla, mutta kiire on edelleen. Huomenna ois tarkotus muuttaa, mutta oon tehny asian eteen niinkin paljon ku pakannu kaksi laukkua ja pessy hellan. Sen sijaan oon hakenu töitä. Miljoona hakemusta taas joka paikkaan, voiko olla mitään hauskempaa tekemistä näin helteellä?!

No, eilen poikkesin kiireestä sen verran, että kävin työpaikalla laulamassa karaokea, kun yksi työkaveri on kesän valitellu, että ei oo kuullu minun laulavan. Tämän jälkeen käytiin sitten vielä hetken aikaa kujalla hengaamassa, kunnes päädyin kotiin. Siinä yhdentoista kieppeillä. Onko tämä jo vähän säälittävää? Ei tarvi vastata. On.


Koska oon pessy hellan, niin en voi alkaa laittaa täällä kauheesti mitään ruokaa. (Tekosyy.) Niinpä soitin hätäpuhelua Helille, että nyt Heselle. En ollu käyny Hesellä ehkä vuoteen, niin eikö sitä nyt kerran saa..? Paluumatkalla pyörähin sitten siinä Helin luona ja kun Helillä on minun vanha kone väliaikaiskäytössä, niin poistelin sieltä kaiken ylimääräsen, joka sitä konetta vois hidastaa. Mm. 62 gigaa kuvia. Vissiin tullu muutama otettua. Eipä kyllä yhtään tullu sitä konetta ikävä, kun sen viistoista minuuttia sitä siinä käynnistelin...


Minun pitäis vielä tehä täällä pieniä pakkausoperaatioita ja siivoushommia, niin ei tarttis huomenna kun imuroida vaan ja lähteä viemään tavarat Jussin nurkkiin. Hehe, meistä tulee noin viikon ajaksi kämppiksiä, jännää! Noh, tosiasiassa oon puolet siitä viikosta vapaalla ja siis ehkä kotimaisemissa, ellen heittäydy niin hurjaksi, että teen pienen kesälomareissun. Siis lähinnä työhaastattelun merkeissä. Phuuh.

Hei whoa, eilen minulle ilmottautui oikeastaan ensimmäinen lukija, jota en tunne. (Terkut sinne!) Oonko nyt noussu taas yhen levelin tässä blogimaailmassa? Mutta hei hämärää, että nykysin eniten kommentteja tästä koko hommasta tulee miehiltä, siis puhun nyt kavereista. Jotan kaikki anonyymit mieslukijat siellä ilmottautuu! (Veikkaan, että ootte niitä, jotka on tullu tänne alunperin hakusanoilla "mersu", "halkorante" tai "hirvenmehtuu"? Menikö oikein?)

10. elokuuta 2012

Luontoretkellä

Kamera on taas ollu isällä lainassa, mutta tulin sitten tänne kotiin pyörähtämään ja sitä noutamaan. Samalla sain toteutettua yhen tämän kesän valokuvaustavoitteista. Hepoköngäs. Nämä pitkän valotusajan vesikuvat lienevät kärsineet jo vähän inflaatiota, mutta minä silti!


Hepoköngäshän on siis joko korkein tai toiseksi korkein luonnonvarainen vesiputous Suomessa, riippuu tietolähteestä ja ilmeisesti mittaustavasta. (Yritin Googlettaa sitä korkeinta, mutta en löytäny siitä ees kunnon kuvia, mutta niiden muutaman perusteella päättelin, että se on vähän loivempi putous, kun taas Hepokönkäällä vesi putoaa suunnilleen pystysuoraan...) Ja meiltä kestää joku vajaa tunti ajella tuonne. Ei siis mitenkään mahdottoman kaukana.

Aiemmin oon käyny tuolla vaan kevätulvien aikaan ja siitäkin on sata vuotta aikaa. Minun mielestä tuo oli paljon hienompi näin kesällä. Rospuuttoaikaan on vähän karua, kun joka paikassa on rapaista jäätä ja puut on paljaita. Nyt sattu vielä olemaan tämmönen kosteampi kesä, niin aivan hyvät pauhut koki nytkin!


Eipä täällä sen ihmeempiä sitten ookkaan kerenny. Oon leikkiny Junnun kanssa ja Batmanin tietenkin, jonka otan nyt taas mukaan kaupunkiin. Alkaa taas se urheilu, onhan tässä jo laiskoteltu reipas viikko. Melkeen kaksi. (Eilen söin Brita-torttua ja jatkoin samaa linjaa aamupalalla. Lisäksi sain mummulta suklaata, niin kyllähän ne alkaa jo housutkin kiristää.)

Ja mitäs seuraavaksi. Vois muutenkin ottaa itteesä niskasta kiinni. Pari valokuvausprojektia on vielä toteuttamatta, tosin kesä ei vaan ota tullakseen. Luotiin siihen, että elokuu ois lämmin, mutta ei kovin lupaavalta näytä edelleenkään. Luovutin jo sen verran, että hylkäsin kaupassa eräät nilkkapituiset pikkukengät ja päätin ostaa suosiolla pitempivartiset.


Koko putous vielä ja nuo linssin vesipisarat, joitten pyyhkiminen osottautui täysin turhaksi hommaksi. Oli nimittäin sen verran komeet pauhut ja kosteeta.

6. elokuuta 2012

Katu-uskottavuutta

Lähin tänään pikareissulle kirjastoon ja musiikkiliikkeeseen ostamaan kitaraan uusia kieliä katkenneen tilalle. Hengasin sitten varmaan lähemmäs tunnin työpaikalla ja löysin itseni H&M:n takkiosastolta. Ja mekko-osastolta. Ja kassalta. Menikö taas ihan suunnitelmien mukaan niin eipä menny.


Koska menin ostamaan kieliä kitaraan, niin yritin näyttää vähän rokilta ja katu-uskottavalta tuon mustan printtipaitani kanssa. Totesin kyllä ulkona, että siellä oli kuuma. Kerrankin kun ois ollu hellepaitakelit, niin minä laitoin päälle farkut ja tennarit ja t-paidan.

No mutta sitten se H&M:n reissu. Piti vaan ohikulkumatkalla vilkasta vähän jotain perusjuttua, kuten alusvaatteita eikä ostaa mekkoa ja uutta takkia. Ja oikeestaan syytän näistä Jarkkoa. Lähettelin Whatsapp'lla kuvia asuista ja toivoin, että Jarkko ois vastannu, että kauheen ruma ja ei sovi sinulle yhtään. Mutta koska viesti oli ennemminkin jotain tyyliin "OSTA!", niin en paljoo voinu alkaa enää perääntyä siinä vaiheesa.


Mekosta revin jo hintalaput irti, koska tuota nyt oikeesti aattelin alkaa käyttää. Mutta tuo takki, jota käyttäisin mekkoa todennäköisemmin, mietityttää. En tiijä miksi. Koska oikeesti tarren just tuommosta pitempää, mekkojen kanssa yhteen sopivaa syystakkia. Ehkä se saa jäädä tuonne naulakkoon. Ongelma vaan on kengät. En vieläkään oo löytäny sellasia nilkkureita, jotka sopisi syksymmällä yhteen tuon takin ja vaikka mekonkin kanssa.

Ja ongelma on myös se yks bleiseri, jonka itkua vääntäen jätin sinne kauppaan ja hoin itselleni, että en kuitenkaan osais käyttää sitä. Oon vaan saanu jonku ihme pakkomielteen sellaisesta. Apua. Ehkä tää on taas joku epätoivoinen yritys näyttää ikäiseltään. Minua taas veikattiin 19-vuotiaaksi...

5. elokuuta 2012

Maximum skills

Kuinka paljon taitoa vaaditaan, että kun otat tuopin käteen ja se räjähtää sirpaleiksi, niin pahin haava on jossain lähellä kyynärpäätä? Sitähän minäkin.


En taas tiijä, miten onnistuin sähläämään tähän tahtiin. Ja siis töissä olin, en edes kännisenä asiakkaana. Oon vetäny tähän nyt taas semmosen setin näitä viikonlopputöitä, että nyt on minulla semiviikonloppu (Siis sunnuntaihan on ammattilaisten päivä...) ja sen kunniaksi lähen poikkeemaan viihdyttämässä töissä raatavaa kaveria tuohon naapuribaariin. Mutta otan nyt todellakin rauhallisesti tämän homman kanssa, tuntuu nimittäin olevan sen verran räjähdysaltis päivä...

2. elokuuta 2012

Sekahaku


Niin, missä sitä eilen oltiin? No, päivätansseissa! En oo koskaan ennen käyny lavatansseissa ja tuollaki Napiksella, joka on siis yksi Suomen suosituimmista tanssilavoista, oon käyny aiemmin vaan kerran. Ja sillonkaan siellä ei ollu mitään tapahtumaa vaan käytiin muuten vaan pyörähtää paikalla.

Lähin matkaan aivan extemporee, kun Riikka kyseli mukaan. En ollu yhtään varautunu tanssikamppein, joten menin modernisti farkuilla ja tennareilla. Esitin valokuvaajaa, ettei minua ois haettu tanssimaan. Ois ollu epäkohteliasta kieltäytyä. (Ja minua siis taas luultiin paikallislehden toimittajaksi, vois jo melkein marssia sinne lehden konttoriin ja pyyttää jotain palkkaa.)


Perinteisen tanssilavamusiikin lisäksi eräs bändi soitteli Beatlesia, tytöt oli pukeunu teeman mukaan. Voin kertoo, että itellä oli taas vähän harmaavarpusolo näiden naisten rinnalla. Kävin kuitenkin itekki jamittelee parissa biisissä, mutta ens kerralla meinaan todellaki laittaa hameen ja tanssikengät ja sitten mennään.

Ens kerralla meen ehkä viikonloppuiltatansseihin. Nämä eiliset pippalot oli semmoset ilmaistanssit, jotka sitten soitettiin radiossa. (Oon tanssinu radiossa!!) En tiijä, mutta oletan, että viikonloppuna keski-ikä on hieman matalampi kuin noissa päivätansseissa. Eläkeläiset muuten kävi tosi pelottaviksi. Puolen tunnin sisään yksi taklasi Millan, toinen Riikan ja kolmas pamautti minua nyrkillä selkään. Ja siis seistiin lavan reunalla, ei edes missään tanssilavalla. Veikattiin syyksi, että meitä pidettiin niin kovana uhkana siellä neitiosastolla...

1. elokuuta 2012

Kesän ekat hyttyset

Ette arvaa missä tänään kävin? Kymmenen pistettä sille, joka arvaa. (Riikka ja äiti ei saa arvata. Eikä itse asiassa ne, jotka seuraa minua fb:ssä... Haha.) Minulla oli tietenkin kamera mukana ja tällä kertaa myös oikeesti otin niitä kuvia, mutta jätän niiden julkaisun huomiseen.


Tuon mystisen aktiviteetin lisäksi oon leikkiny Junnun kanssa. Tällä hetkellä oon itse asiassa koiravahtina, kun isällä ja äidillä on molemmilla menoa. (Äsken löysin tuon naperon syömästä äitin ja isän makuuhuoneen nurkkaa ja sen jälkeen kadotin sen hetkeksi tänne taloon. Tosi haastavaa näiden lasten kanssa...) Batman yrittää parhaansa mukaan sietää tuota uutta tulokasta, mutta näyttää koko ajan siltä, kuin ois tehny jotain väärää. Vaikka ei siis oo. On vaan kielletty sitä murisemasta pikkuselle, vaikka ottaakin vähän päähän, että joku varastaa suurimman osan kaikesta huomiosta.


Minusta on jotenkin tosi koomista, että saan kesän ekat rusketusrajat heinäkuun toiseksi viimeisenä päivänä ja ekat hyttysenpuremat viimesenä. Nuo hyttysenpuremat on ihan uskomaton juttu. Normaalisti oon yliherkkä niille sillon juhannuksen alla, kärsin kutisevat pahkat ja loppukesästä ei paljo ötökät haittaa. Siinäpähän imevät sen verensä. Mutta nyt, en ees jaksa laskea noita kaikkia punaisia pahkoja minun säärissä. Ja se kutina on jotain ihan järkyttävää. Just kun oon saanu ees hitusen väriä pintaan, niin samaan aikaan minun jalat näyttää joltain vesirokkoiholta, jota kissa on käyny vähän kynsimässä. Huoh. Plus tietty kaikki mustelmat, joiden alkuperää en ees taas tiijä.


Toivoisin kovasti, että huomenna olisi niin lämmintä, että tekis mieli mennä uimaan. Tänään ei ollu ja enhän minä kyllä ollu kotonakaan. Oon nimittäin vielä huomisen päivän kotona ja sitten pitäisi taas lähteä kaupungin sykkeeseen ja töihin. Ja seuraavasta pitemmästä vapaasta ei oo taas tietoakaan, joten voi olla, että Junnukin ehtii kasvaa aivan liikaa. Höh.

Ja en suostu ajattelemaan vielä, että on jo elokuu. Kauheeta! Se nimittäin meinaa sitä, että kuukauden päästä ollaan virallisesti syksyssä. Ja minä vasta elän henkisellä tasolla sitä juhannuksen jälkeistä aikaa. Tai itse asiassa, ei edes tunnu, että oisin eläny sitä juhannustakaan tälle kesälle. Minulla oli vaikka mitä suunnitelmia, mutta en oo puoliakaan ehtiny toteuttaa. Osin omien ja osin muitten kiireitten vuoksi.


Onneks tämmösen kesän jälkeen on pakko tulla pitkä ja lämmin syksy. En muuten suostu viettämään joulua ollenkaan. Hmph.

Oikeestaan, kun alan miettiä, niin tältä kesältä ei tuu mieleen yhtään semmosta kohokohtaa. Onneks tässä on vielä kuukausi aikaa metsästää sitä!!