2. syyskuuta 2012

Tyylihistoriaa, osa 2

Vaikka julkasen välillä kuvia siitä, mitä minulla on päällä, en luokittele itseäni milään tapaa tyylibloggariksi. En osaa nähä itelläni mitään tiettyä tyyliä, joten välillä tuntuu tyhmältä kuvata omia vaatteitaan. Oon kuitenkin tietoisesti kiinnittäny normaalia enemmän huomioo vaatteisiini ja ulkoiseen olemukseeni viimesen vuoden sisällä ja saan yllättäen nykysin melko paljon palautetta tästä "tyylistäni", joten tässäpä olisi kerralla tämmönen vähän kattavampi postaus aiheesta.

Tämän postauksen kuvat on nimenomaan nyt vuojen ajalta. Kuten tuossa edellisessä postauksessa sanoin, niin eniten minun tyyli on muuttunu tässä viimesen vuoden sisällä ja hioutunu melko hyvin sellaseen, että voin olla melko tyytyväinen vaatekaappini sisältöön. Ja oon kuitenkin tämmönen tuulella käyvä ja välillä en voisi kuvitellakaan päälleni muuta kuin tennarit ja farkut, joten sitä valinnanvaraa on hyvä olla.



Juu'u, ylemmässä kuvassa en oo ollu tappelussa, vaikka tuo huuli näyttääkin siltä... Minulla on aina syksyisin paha tapa leikata etuhiukset. Ja kevättalvesta lähen kasvattaa niitä pois kesää varten ja vannon aina, että nyt annan niitten kasvaa. Ja sitten tulee taas syksy ja nips naps. Tänä syksynä tuota ajatusta ei oo vielä tullu ja on ehkä olemassa mahdollisuus, että sitä ei tuukkaan, koska hiusten väri on nyt vaaleempi ja nuo etuhiukset ei näissä ehkä näyttäis enää yhtään niin kivoilta.

Oon edelleen vähän varovainen tiettyjen hameitten kanssa, en tunne oloani vieläkään kovin luontevaksi kaikissa tilanteissa. Tuommoset tunika- ja mekkomaiset vaatteet on sitten semmosia turvallisia välimuotoja ja sitten tuo musta hame, joka on kyllä ollu kovassa käytössä. Jotenkin miellän sen melko neutraaliksi ja näin ollen helpoksi käyttää. Ja oikeastaan, en ois uskonu, että sanon näin mistään hameesta, mutta oon jopa vähän kyllästynyt tuohon. Mietin jopa siitä luopumista, mutta ehkä joku tuunaaminen, kuten kuminauhan asentaminen alareunaan antaisi sille jotain uutta ilmettä.



Viime syksynä ostin elämäni ensimmäisen huulipunan! Se oli jo valtava askel, vaikka en ihan arkikäytössä tuon punan kanssa vielä tulekaan toimeen, vaan säästän sitä aina spesiaalitapauksiin. Edistystä kuitenkin niistä ajoista, kun testasin äitin oranssia huulipunaa ja tuijotin itseäni pelistä päässä vain yksi ajatus. "Ei enää ikinä."  Ehkä tänä syksynä uudella innolla ja inspiraatiolla... Ostin myös elämäni ekan kihartimen, jota minun hiukset oikeesti uskoo. Ennen tyydyin vain suoristusrautaan, jos jaksoin sitäkään. Vähän pehmeyttä, jota taas sitten peräänkuuluttaisin tuossa alemmassa setissä.

Tämä oli muistaakseni meijän pikkujouluilta, kun hame ois ollu auttamattomasti liian kylmä, mutta halusin kuitenkin jotain spesiaalia. Melko paljon vanhaa rokkisuvia, mutta kuitenkin jollain tapaa erilaista. Ehkä se on tuo fuksian värinen toppi ja kiharat, jotka tekee tästä asusta vähän naisellisemman. Tällä hetkellä pidän tosiaan tätä asua kuitenkin tyyliltään vähän kylmänä ja kovana siihen nähden, että pukeutuisin taas samoin. Hauskaa, että tämä asu on liian musta, kun jossain vaiheessa harrastin lähes kokomustaa pukeutumista. (Tosin sillon hiukset oli vielä ruskeat.)




Sitten taas vähän kohti pehmeämpää ja enemmän värejä. Kiitos kevätaurinko. Hiusten värikin alkoi ikään kuin itestään haaleta. Ja olin taas koululla työharjottelussa, joten tuohon pukeutumiseen oli helppo panostaa, vaikka välillä lasten iltapäiväkerhon vetäminen koetteli hameiden kestokykyä minun siveyttä.

Ostin elämäni ensimmäiset korkeavyötäröiset farkut, joitten kanssa koin henkilökohtaisen kriisin, kun niitten pesulapussa luki "leggins". Nuo farkut anto minulle kuitenkin hieman semmoset hillityt pin up -fiilikset ja käytin sitä sitten inspiraationa pukeutumisen lisäksi myös meikin suhteen ja kuuntelin sitä jatkuvaa kysymysten tulvaa. "Miksi sinulla on silmissä tuommoset viivat?"




Oon melko vahvasti sääpukeutuja. Jos ulkona on -30 niin laitan tasan varmasti ne toppahousut ja karvalakin, jos joudun ulkoilemaan. Niinpä sitten ilmojen lämmittyä uskaltauduin käyttämään hameita. Tuo ylemmän kuvan asu jaksaa huvittaa minua edelleen. Tavallaan tykkään siitä mielettömästi, vaikka toisaalta se on minusta vähän liiankin tyttömäinen. Minulla kun on tämä 19-vuotiaan naama, niin yritän kompensoida sitä sitten vähän aikuisemmalla pukeutumisella.

Alemman kuvan hameen ostin varmaan joskus puolitoista vuotta sitten, koska se oli niin hieno, mutta en sitä sillon koskaan käyttäny. Paitsi nyt lopultakin kaivoin sen kaapin perältä käyttöön saakka. Ja useampaankin otteeseen. Kertoo paljon siitä, miten tyyli on kehittynyt ja ennen kaikkea sen jokin siellä pään sisällä, joka ennen sanoi, että hameet sopii paremmin jollekin toiselle.




Oon löytäny myös hennon roosan värin. En ois koskaan kuvitellu, että se tulee vastaan yhtä aikaa hiusten vaalentamisen kanssa. Kerralla pehmoksi. Ehkä se oli tämä kesä, joka muuten oli niin ankea ja kaipasi jotain herkkyyttä. Se lukioaikainen, tummiin vaatteisiin pukeutunut Suvi olisi varmasti tukehtunut pullaansa, jos olisi nähny nämä kuvat. Että julkisesti pukeudun näin. Ja että vielä viihdyn ja koen vaatteet omikseni. Se Suvi ois kiristäny tennarit tiukemmin jalkaansa, ihan kaiken varalta.


Yksi minun kesän lemppareimmista yhdistelmistä. Näihin kuviin tiivistyy hyvin minun tämänhetkinen tyyli. Kontrasteja! Röyhelöpaita yhdistettynä farkkuihin ja tennareihin. Tennaritkin on kyllä kokenu tässä melkoisen muodonmuutoksen. On nimittäin nuo silkkinauhat nahkatennareissa vähän eri juttu kun ne kirkuvan punaiset versiot, joita en juuri jaloistani pois päästänyt.



Semmoista. Melko kaukaa on tultu tähän päivään. Ja paljon on vielä hiottavaa, mutta vähitellen oon ensinnäkin löytäny konkreettisesti sen tyylin, mikä minua kiehtoo ja vielä kaiken lisäksi uskaltanu ottaa sen käyttöön. Toki talveksi varmaan alan kaivata taas jotain vähän rokimpaa puolta, mutta osaan varmasti yhdistää sen tähän sopivaksi.

Tyylillisesti minua siis kiehtoo mm. pin up, semmonen tietty vanhan ajan glamour, 50- ja 60-luvut, maalaisromantiikka ja samalla rock. Kaikki sopivasti toisiinsa yhdistettynä. Ja tosiaan, oon nyt vuoden aikana ostanu enemmän hameita/mekkoja kuin housuja. Ja oon opetellu käyttämään korkokenkiä myös arkitilanteissa. Vielä se huulipuna. Ja muutaman peruskampauksen voisin opetella. Kyllä tästä vielä hyvä tulee, kun vaan jaksaa kärsivällisesti kehittäää...

6 kommenttia:

  1. vau oot muuttunu tosi paljon ! ja vaaleemmat hiukset sopii sulle paljo paremmin ku nuo tummat :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, joku vois sanoa, että onneksi! ;) Niihän se on, että oma väri on usein se paras!

      Poista
  2. Miun on nyt taas pakko kommentoida, kun tuntuu, että siun jutut on välillä ku miun kynästä! Mulla jäi ala-asteen ekoilta luokilta traumat, kun piti olla muka mekko kevätjuhlassa. Sen jälkeen päätin, että no more, ja seuraavan kerran käytinkin hametta sitten pitkin hampain rippijuhlissa ja ysiltä päästessä ja tunsin näyttäväni vähintään urpolta. Mekoista ei ois voinu puhuakkaan. Olinkohan sitten lukion ekalla vai tokalla, kun lähdin uuden ystävän kanssa vaatekauppaan. Jotenkin sitten kaveri sai yllytettyä kokeilemaan mekkoa, ja ajattelin että jos nyt sitä sitten kokeilee, rekkiin sen vien kuitenki takaisin. Ja kuinka ollakkaan, kun sen päälleni laitoin, kaveri sanoi että se sopii mulle just hyvin ja hetken kummasteltuani tulin samaan lopputulemaan. Ja löysin itseni kassalta -mekon kanssa. Ja mietin vielä, että missä helkkarissa sitä käytän. Jotenkin se mekkoilu vei sydämen, ja nyt muutamia vuosia myöhemmin en oikein muuta haluaisi ostaakaan. Ja muutenkin tuo ystäväni oli se henkilö, joka jotenkin näki mikä mulle sopii, ja aloinkin rakentamaan omaa vaatekaapin sisältöni uudestaan. Kuten arvata saattaa hupparit sai väistyä.

    Ensimmäisen huulipunani ostin, hmm.. tänä vuonna? Tosin melko neutraalissa sävyssä, mutta kuitenkin. Ja korkeavyötäröisten hameiden innoittama ostin myös korkeavyötäröiset "farkut", oisko peräti samat kuin nuo siulla(?). Korkokenkiäkin opettelen vasta käyttämään, kenkien hankkiminen on jotenki aina ollu haastavaa. Kyllä se tästä! Mulla on vaan niin ihmeellisen kokonen jalka, että vaikee löytää hyviä ja sopivia. Ja hiuksista, olin piiitkään sitä mieltä ettei miulle sovi mikään kampaus. Vasta parina viime vuotena oon koittanu laitella näitä jotenki, ja todennu, että sehän onkin ihan kivaa!

    Ja sitten vielä maratoonikommentin loppuun, tyylillisesti muakin kiehtoo kaikki nuo mainitsemasi tyylit, ehkä rockia lukuunottamatta. Sen voisin vaihtaa jonkinlaiseen hippeilyyn (kukkamekot jne.) :D

    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minäkin vaadin sen parin kaverin vakuuttelut siitä, että mekot tosiaan on kivoja ja sopivat minulle. Se on kyllä jännä, että miten sitä pitää olla paksukalloinen joidenkin asioiden suhteen. Itellä se on kyllä varmaan ollu epävarmuuttakin, mutta nyt alan päästä siitä irti, ettei tarvi ajatella muitten ajatuksia. Ja paljon mukana on sitä laiskuuttakin, että mitä sitä nyt laittautumaan, kun voi ihan hyvin olla laittautumattakin.

      Ja meinaan nyt kyllä pitää kiinni tästä asenteesta ja unohtaa sen laiskuuden ja muut tekosyyt. Jos tuun hyvälle tuulelle siitä, että laitan kauppareissulla vähän huulipunaa, niin ei se varmaan oo keltään pois tai tee minusta mitenkään tyhmää. :D

      Vähitellenhän ne muutokset yleensä tapahtuu, kyllä meistä vielä kunnollisia naisia tulee... ;)

      Poista
  3. Kristen Stewart?
    http://i895.photobucket.com/albums/ac151/suvipy/160312011-horz.jpg

    http://jezebel.com/5937809/internet-chops-and-screws-kristen-stewarts-quote-about-being-out-of-control-while-acting
    http://cdn01.cdn.justjaredjr.com/wp-content/uploads/headlines/2010/10/kristen-stewart-scream-awards.jpg
    http://famous-wallpapers.com/wp-content/uploads/2012/08/Kristen-Stewart1.jpg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulen nykyään tuosta yhdennäköisyydestä jatkuvasti! :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!