31. toukokuuta 2013

Överimuokkausta - Ennen ja jälkeen

Oon vähän kiireinen (tai ainakin minun pitäisi olla..) näiden juhlajärjestelyjen kanssa. Oon siis yksin kotona ja täällä olisi varmaankin aika paljon tekemistä vielä. Putsasin kuitenkin jo pianon. Seuraavana olisi vuorossa varmaankin vessa. Mutta en millään meinaa malttaa, ja kun ulkonakin on niin mahtava sää!

Mutta siis säätäkin suurempi syy on se, että lainasin eilen Helin kameraa, koska sillä voi ottaa videoo, mitä minun kameralla ei voi. Jos nyt kuitenkin laitetaan järki ensisijalle, niin sen videon editointi jää sunnuntaille ja julkaisu ties mihin saakka. Kuvia otin vähemmän, mutta ehdittiin tehdä Jussin kanssa nopea valokuvausreissukin. Maastopyöräilyn merkeissä, kuinkas muutenkaan. Muokkasin kuvia tällä kertaa jopa hieman överiksi ja ajattelin, että minun lukijakunta kun ei välttämättä ole pääsääntöisesti maastopyöräilykuvien suurinta kohderyhmää, niin toin tähän vähän lisäkiinnostusta tällaisella "mitä muokkauksella saa aikaan" -teemalla.


Vasemmalla täysin muokkaamaton, oikealla muokattu kuva.

Oikeastihan olen surkein muokkaaja ikinä. Minulla on koneella vaikka mitkä ohjelmat, mutta en osaa käyttää niitä. Eikä minulla ole ollut niin paljoa intoa, että olisin päässyt kovinkaan pitkälle, vaikka aina tasaisin välajoin yritän. Niinpä käytän muokkaamiseen lähinnä ilmaista PhotoScapea. Ylipäätään en koe muokkaavani kuviani kovinkaan paljoa, säädän ainoastaa värisävyjä ja ja terävöitän. (Jollekinhan tämäkin on tosin jo melko radikaalia.. Mielipidekysymyksiä, joista voi kiistellä ikuisesti.) Mitään kloonauksia en edes osaa, joten mahdolliset finnit saavat olla naamassa, jos ne siellä olivat myös kuvanottohetkellä.


Vasemmalla täysin muokkaamaton taas, ja oikealla on sitten vedetty överit.

Nämä pyöräilykuvat olivat mielestäni muokkaamattomina tosi mitäänsanomattomia. Oon huomannu, että ongelma tällaisten kuvien ottamisessa on se hiton tarkennus. Ois tärkeetä saada tausta sumeaksi, jotta kohde erottuisi noista puista. Silloin kuitenkin on mahdotonta saada osumaan pyöräilijä lähellekään tarkkuusaluetta. Siksi näitä tulee muokattuakin melko paljon. Nyt riitti valo, mutta vastaavissa lumilautailukuvissa (talven pimeys) on välillä ongelmallista myös tuon liike-epäterävyyden poissaanti ja silloinkin joutuu usein tekemään melko rajuja jälkikäsittelyitä. Mutta toisaalta tykkään, kun välillä saa hullutella ihan luvallisestikin.


Olen varmaan jauhanut aiheesta ennenkin, mutta tällaisia vastaavia ennen-jälkeen -kuvia en muista julkaisseeni, joten miten uppoaa? Kuinkas muokkaukset tässä toimivat? Menikö yli vai menikö nappiin? Entä kuvat täällä blogissa ylipäätään?

P.s. Kuvat on tosiaan otettu vaihteluksi EOS 1100D:llä, ja ei hullumpi peli tuokaan!

29. toukokuuta 2013

Suolla

Ei tämä tauti ainakaan paranemaan päin ole. Alkaa olla keuhkot riekaleina ja korviinkin jo sattuu. Kauheesti naurattaa. Kauheesti ei naurata, että täytin tänään kaksikymmentäneljä. Sen kunniaksi mentiin Kajaaniin ostamaan Helin juhliin lautasliinoja. Poikettiin tosin myös korukauppaan ja sain äidiltä lahjaksi rannekorun. Ja ostin myös punaiset kengät. Sen kummemmin ei juhlittu, koska meillä on kunnon juhlat lauantaina, niin syön kakkuni sitten. Ja muutenkin, tää yskä ei kauheemmin houkuta pippaloimaan. Äänikin lähtee ihan just... No, sen verran voisi, että jos korkkais yhen skumppapullon tuolta kaapista pyörimästä.

Tähän vielä nopsaa nämä asukuvat. (Kiitti Helille!) Hame on äitin vanha ja kaulahuivi on nyt ollu tosiaan vakkarivaruste ja tulee varmaan olemaan vielä seuraavatkin päivät. Nyt sitä skumppaa!





27. toukokuuta 2013

Näin se kesäloma toimii

No heippa, se loppuviikkohan meni vähän hulinalla. Oli vähän siivous-, pakkaus- ja eräitä läksärihommia. Olin tosin itse mukana vain alkuillan ja muiden kiskoessa lakushotteja kippistelin kokiksella ja suuntasin aamuksi töihin. Sen verran ehdin kuitenkin piknikkeillä, että sain ihanan kurkkukipeän aamuksi. Ja yskän. Pelkään tässä, että tämä etenee vielä keuhkoputkentulehdukseksi... Mikä ihana alku kesälomalle. Kesälomalle. Elämäni ensimmäiselle kesälomalle töistä! Ajoinkin tänään heti töitten jälkeen tänne Kainuuseen juomaan äitin mustaherukkamehua ja uskomaan saunan ja maalaisilman parantavaan voimaan.


Kesälomasuunnitelmat ovat vielä täysin auki tämän viikon jälkeen. Nyt hengailen kotosalla valmistellen Helin juhlia. Sen jälkeen ehkä jotain pientä reissua, jos inpiraatio sattuisi iskemään. Mutta huomenna aloitan videoprojektin. Tässä tosin on vielä muutama ehkä-tekijä. Videokameran toimivuus, mahdollisten videoiden siirtäminen koneelle onnistuneesti ja niiden käsittely mahdollisen siirron onnistutttua. Mutta onhan tässä aikaa värkätä...

Huomenna meen ehkä myös moikkamaan Kajaania. Jaiks.


Batman hallitsee kyllä tuon kuvassa fiksulta näyttämisen... Vähän oli kaveri mielissään, kun suoraan kotiin tultuamme puin sille pelastusliivit päälle ja pyöräilin rantaan. Ja annoin luvan hypätä veteen. Batman oli niin täpinöissään, että hypääsi suoraan laiturilta, koska eteneminen olisi ollut muuten astetta liian hidasta. Haha! Ongelma tuli siinä vaiheessa, kun totesin, että nyt alkaa riittää. Jouduin hakemaan parit vauhdit rannasta, ennen kuin sain ukon ylös järvestä.


Mutta nyt minä lähden syömään kaikkea mahdollista, mitä täältä löydän. Ja sitten nukkumaan, alkaa nimittäin tosissaan väsyttää viime aikoina kovin lyhkäisiksi jääneet yöunet.

Kuvien hässäkät oli päällä siellä läksäripiknikeillä, joilta sitten tämän taudin hankin. Ens kerralla laitan päälle mm. pilkkihaalarit.

24. toukokuuta 2013

No joku pöljä

Apuaa, oon taas eläny jotain ihan omaa elämääni blogimaailman ulkopuolella. Ja nytkin pitäs olla kymmenen ja puolen minuutin päästä matkalla töihin. Otin tuossa kuitenkin pikaisia asukuvia, mutta en tietenkään ehtiny saada niitä tänne, joten joudun jättämään yöhön, jolloin pitäisi toki nukkua, koska meen huomenna heti aamuvuoroon. Mutta hei, vähän ennakkoa tai sitten se lopullinen postaus, jos nyt päätänkin olla fiksu ja skipata yöpostaukset. (Luulen, että ei pelkoa..)


Eikö näissä kuitenki tuu tuo asu melko hyvin esille, että tarviikohan ees julkasta loppuja..? Siis miten ihminen kykeneekin näyttämään noin hämmästyneeltä (vasen puoli) kuvassa, jonka on itse ottanut... Tuosta oikeanpuoleisesta en sitten sanokaan mitään.

Minulla on joku ihana kesäflunssa (Nukuin päiväunet puolialasti parvekkeella tässä taannoin...)  ja kurkku sen verran kipeä, että olen suosiolla rakennelut viime päivien pukeutumiset tuon kaulahuivin ympärille.

Mutta nyt kiireesti töihin!

20. toukokuuta 2013

Meressäkahlaaja

Alkaa loppua huumorintaju. Minulla ei oo tällä hetkellä oikeastaan yksiäkään kenkiä, joilla voisin kävellä. Minulla on rakko jopa päkiässä. Sen lisäksi sain kuin sainkin perinteisen aurinkoihottuman, tällä kertaa se on kaikista ärhäkimpänä, ylläripylläri, jalkapöydässä. Kirvelee ja polttelee jo ilman kenkiäkin. Juoksin hakemassa äsken apteekista kortisonia, niin jospa saisin nukuttua kuitenkin.


Oon rymynny koko päivän ympäri Hietasaarta, käytiin Vilin kanssa kuvaushommissa. Hyvä, etten joutunut uimahommiin tämän urhautuvaisuuteni takia. Kuvattiiin nimittäin Nallikarissa joutsenia, ja kahlasin jonku sata metriä merelle niin, että pääsin niitten taakse. Lopulta olin polvillani vedessä sen kameran kanssa.Olin jonkun parikymmenen metrin päässä, ja lähemmäs en uskaltanut, kun linnut aloitti jäätävän metelin. Tämän jälkeen kierrettiin vielä saaren toiseen päähän luontopolkua ja tultiin huvila-alueen läpi takaisin Vilille tekemään ruokaa.


Lisäksi juttelin Vilin kanssa ja totesin, että todellakin menen ja ostan sen uuden kameran. Lisäksi heiteltiin vähän hullujakin ajatuksia valokuvaushommien suhteen, joten oon vielä enemmän fiiliksissä näistä hommista ylipäätään. Nyt vaan pitäisi pistää tilausta menemään, niin sais taas yhen askeleen eteenpäin. Aloin jo suunnitella blogihommiakin uusiksi, haha!

Just kun olin päättänyt tuon edellisen objektiivin hankittuani, että oon tyytyväinen kalustooni. Niin höpöhöpöt.


Koska lähdettiin valokuvaamaan, niin ajattelin mennä turvallisesti housuissa. Kun lähdin, oli vielä melko "viileää" verrattuna eiliseen, joten päädyin t-paita -tyyppiseen ratkaisuun ja lisäksi hattu päätä lämmittämään. Kun sitten raahasin tuota kymmenen kilon painoista kamera-arsenaaliani halki Oulun siinä hiki hatussa, niin totesin, että voisin tarvita myös sellaisen kätevän reppusysteemin kameralle. Nälkä kasvaa syödessä jne.


On muuten taas vähän äitin kaapista poimittua asustetta, sekä aurinkolasit että helmet. Aurinkoihottuma on omaa. Ja nuo helteessä levinneet rajaukset silmissä myös. Nämä kuvathan olisi voinut toki ottaa ennen sitä reissua, eikä vasta mereen pulahduksen ja lintutorniin kiipeilemisen jälkeen, mutta ei näköjään ole niin justiinsa.

19. toukokuuta 2013

Valkoista pitsiä

Aivan huikeet säät ollu, eipä oo paljoa tullu koneella istuttua. Sen ajan mitä oon ollu kotona oon joko nukkunu tai maannu bikinit päällä parvekkeella, jossa on niin kirkasta, että näyttöä on ihan mahdotonta yrittää tihrustaa. Oishan sitä voinu tokikin ottaa niitä bikinikuvia ottaa, mutta valitettavasti ei tullu mieleen.


Kävin aamulla tuolla rannassa taas käveleksimässä. Tosin olin melko varovainen sen viimekertaisen puskaepisodin jälkeen ja välttelin ihmisiä. Tosin yhtäkkiä minut yllätti joku mummo, jolla oli kauheesti asiaa meriveden vähyydestä ja roskista. Juttelin siinä sitten hetken säästä ja liukenin paikalta. Kuvasaalis jäi siis melko heikoksi. Mutta toisaalta, en ollu itekkään kauheen innokkaana tuossa hommassa, kun edellispäivän (ja -yön) työpaikan virkistyspäivä painoi vähän kropassa...


Aamupalaksi söin poppareita, kun unohin eilen käydä kaupassa ja kaapista ei löytyny kauheesti muuta. Huomenna täytyy kyllä ehottomasti käydä juoksulenkillä.. Ja siellä kaupassa. Tämä päivä on mennyt taas tosiaan tuolla partsilla lahnatessa. Yritin sutia vähän aurinkorasvaa naamaan, mutta laskeskelin tuossa, että tuossa purkissa olevista hampaanjäljistä voisin päätellä aineen olevan peräisin Batmanin pentuajoilta, joten voi olla, että suojakertoimet ei oo enää ihan sitä luvattua. Kovasti en onneksi oo palanut, mutta perinteiset aurinkoihottumat oon jo onnistunu saamaan. Otsaan. Great. Käsissäkin on pilkkua, mutta vähän hillitymmissä määrin.


Tämän kevään hittiasu (jos vaan säät sallivat) tulee varmasti olemaan tämä keväällä ostamani pitsimekkonen. Näyttäis toki vähän paremmalta rusketuksen kuin aurinkoihottuman kanssa, mutta noh, samapa tuo. Olin eilen tosiaan siellä työpaikan kemuissa tuossa kyseisessä asussa ja tänään kävin moikkaamassa entistä opiskelukaveria terassilla. Ja lettukahvilassa. Ja hankin vähän lisää tuota aurinkoihottumaa. Ja kotiin tulin kinkin kautta, että terveyspäivä sen kun vaan jatkuu. Olisin mielelläni kruunannut päivän pussillisella karkkia ja jäätelöllä, mutta tuo pienenpieni lähikauppa niin täyteen tupattu ihmisiä, että käännyin ovelta pois.


Hauskaa, oon ottanu kaikki kesäkenkäni käyttöön yhtä aikaa ja nyt minulla on myös miljoona eri rakkulaa ympäri jalkoja. En oo ees laskenu ku tympässee niin paljon. Haluan todellakin olla korkkarikunnossa parin viikon päästä, kun Helillä on ylioppilasjuhlat! Vuoraan varmaan jalat jollain laastareilla, jos ei muuten onnistu.

Odotan jo ihan hurjasti kaikkea sitä ruokaa ja toisekseen sitä, että pääsen kuvaamaan ne pippalot. Kuumottelis vähän hankkia uusi kamera, mutta ehkä meen vielä tuolla nykyisellä. Tai no kahtoo nyt... Lupasin joka tapauksessa mennä kotiin viettämään ekan lomaviikkoni leipomisen ja siivouksen ja muiden valmistelujen merkeissä. Vielä kuusi työvuoroa ja sitten olen kolme viikkoa niiiiiin lomalla!


15. toukokuuta 2013

Bikinit työasuna

Tänään lähin lenkille ilman takkia. Tosin semmoselle lepposelle puistokävelylle. Yritin eilen käyvä juoksemassa, mutta jouduin palaamaan, koska jalkoja alkoi hapottaa ja särkeä niin paljon. Tänään vietän sitten välipäivää tuosta urheilusta, mutta huomenna toivottavasti pääsee salille, ettei tuu mittään huonoa omaatuntoa tästä sohvalla makaamisesta. Piti tänään imuroidakin, mutta valitsin tosiaan kaiken muun mahdollisen. Kävin tuossa apteekissa ostamassa viidenkymmenen euron punkkikarkotteet, joten sietäis nyt olla punkiton kesä...


Eilen korkkasin mekkokauden ihan kunnolla. Pistin farkut kaappiin ja sanoin niille, että ei millään pahalla mut jos ei nähtäis hetkeen. Tosin sukkahousut on vielä melko must. Etenkin kun nää kamppeet oli siis työmatkalle ja työpaikalle, eikä mihinkään rannalle. Toki töissä pittää sitten vaihtaa työvaatteisiin, että sikäli kai se ois sama mennä tuo matka vaikka bikineissä.

Tuo mekko on muuten suureksi osaksi villaa, joten sekin saa toivottavasti (tai valitettavasti, koska se on tosi kiva) jäädä odottamaan pian syksyn viileneviä iltoja.


Minä taijan nyt tehä semmosen pikapikasiivouksen (Tulee mieleen pokemonit. Ja se, kun meijän äiti ei suostunu ostaa Jussille pokemonkortteja ja Jussin kaverin äiti oli samanlainen, niin minä sitten piirsin pojille omat kortit joita ne keskenään vaihteli...) ja suunnata sitten iltavuoroon. Toistaiseksi vielä ilman bikineitä.

P.s. Monellekohan tuotin kauhean pettymyksen tuon asiaan varsinaisesti liittymättömän otsikoinnin vuoksi?

14. toukokuuta 2013

Sokaistumisia kesäillassa

Uhkailinkin eilen, että otan iltalenkille kameran mukaan. Lähdin sitten tuonne merenrantaan. Aivan mahtavaa, tarkenin sukkahousuissa eikä sormiakaan palellut. Kenkävalinta tosin oli vähän huono, sukka kastui, koska kengänpohjassa on reikä. Mutta ei sekään haitannut. Olin niin fiiliksissä siitä tunnelmasta. Lämmöstä ja ilta-auringosta.

Sen sijaan minua hieman ällöttää nämä puskaperverssit, jotka kesän tullen ilmaantuvat katukuvaan. Siis hyvänen aika, kyseessä oli ihan normaalin näköinen nuorimies, joten en osaanut mitenkään varautuakaan tähän minun eteeni tulleeseen yllätykseen. Ikuinen sokaistuminen. Yritän nyt siinä sitten ottaa kauniita auringonlaskukuvia, kun verkkokalvoille on ikuisesti palanut jotain ihan muuta.

No, kaikesta huolimatta sain tallennettua jotain materiaalia, joten pistetään kaikki tähän samaan pakettiin sen kummempia selittelemättä. Koska en nyt vaan oikein pääse yli tuosta tapahtuneesta ja veikkaan, että tämän enempää te ette halua kuulla.









13. toukokuuta 2013

Pitsiselkä

Minulla on tässä taas perinteinen maanantaivapaa ja meillä oli eilen puhetta, että oisko käyty perinteiset sunnuntaimenot illalla. Join sitten kotona puoli lasia viiniä ja nukahdin. Olinpa sitten aamulla freeshinä juoksulenkillä. Lenkin seurauksena jouduin tosin sitten lähtemään kaupungille punkkipihtien hankintaan. Samalla reissulla kävin sitten hakemassa myös pari muuta tarve-esinettä, jotka oli olleet jo hetken aikaa hankintalistalla. Kuten salitoppi. Sallin tämän ostoksen itselleni nyt, kun oon hankkinu jo kuitenkin sen salikortinkin.


Tein ainostaan yhden heräteostoksen, jota en vaan voinut jättää kauppaan. (Sain päähäni tässä eilen illalla, että seuraava hankinta on 7D, että nyt pitää pitää tiukka linja ostosten kanssa.) Ei huonosti kulutetut parikymppiä, kun kyseessä on kuitenkin sata prosenttia puuvillaa. Onhan näitä mekkoja, mutta oikeastaan just tämmönen sekä kaupunkiin, että rannalle sopiva rentoilumekko puuttui vielä. (Selkeesti.) Nyt vaan ootellaan sitä aurinkoa ja rusketusrajoja! Voi nimittäin tulla mielenkiintoiset:


En ois ostanu tätä mekkoa tai kiinnittäny tähän mitään huomioo ilman tuota selkää. Aivan ihana. Onhan tuo toki vähän haastava, mutta menee varmasti bikinien kanssa hyvin. Hyvä ostella näitä pitsihässäköitä, kun edellinen pitsitoppi ja pitsinen t-paita lojuvat tuolla käyttämättöminä edelleen, koska en vaan tiijä miten ne pukisi olematta liian paljasteleva. (Jos jollakin on tarvetta, niin halvalla lähtee!)


Ai niin muuten, onnistuin tänään rakentamaan päähäni jonkinmuotoisen alkeellisen banaaninutturan. Se ei tietenkään näy yhessäkään kuvassa kunnolla, koska oli kiire katsomaan Salkkareita, mutta siellä se oli. Ja hyvin olikin, koska kesti kaiken shoppailun! No, mitään kovin hc-ostosteluahan en siis harrastanut, mutta kuitenkin shoppailuksi silti lasketaan. Ehkä minusta on tähän vielä uudemmankin kerran.

Nyt ajattelin kuitenkin lähteä vielä leppoisalle maanantai-illan sunnuntaikävelylle ja ottaa kameran mukaan. Huippua, että sadepilvet väistyivät ja saatiin vielä vähän aurinkoa. Nyt vaan odotellaan niitä ensi viikonlopulle luvattuja helteitä! Arvatakaa kenellä on viikonloppuna neljä päivää vapaata...

12. toukokuuta 2013

Takinkääntötemppu

Mutta onneksi minun takissa on nätti helmenvalkoinen vuori. Saatoin tuossa joku aika sitten mainita, että en kauheesti jaksa Instagram-päivityksiä blogeissa. Selaan ne läpi tosi nopsaa, koska monissa tapauksissa oon nähny ne jo siellä Instagramin puolella ja muutenkin. Suttusia pikkukuvia naamasta, kahvikupista tai koirasta. (Ja siis en mitenkään tarkoita loukata tai arvostella ketään, koskapa oma Instagramini on täynnä juurikin tuota.) Otin tänään kuitenkin omasta mielestäni tosi kivan kuvan juurikin Instagramia ajatellen, niin kun nykysin otan jokaisen puhelinkuvani. Katsoin sitä ja paria muuta isompana koneella ja totesin, että ei ne kaikki kuvat hullumpia ole ollenkaan ja monissa se huonolaatuisuus ei edes häiritse. Joten miksi en jakaisi omasta mielestä valokuvauksellisimpia myös täällä, koska jonkinlaiseksi valokuvausblogiksi tätä väitän.

Tämän postauksen saa siis skipata ihan luvan kanssa!


Auton aurinkosuojien peilit hyötykäytössä.
Kevätfiilistelyä parvekkella.



Suomi -USA -matsin ensimmäinen erätauko ja naapurin hermosavut. 
Romanttinen äitienpäivänkävely Nallikarissa. (En oo valitettavasti itse kuvassa.  Enkä niin romanttinenkaan.)

Kuvia siis on koko minun puoli-vuotiselta Instagram-historialtani, että puolen vuoden päästä sitten uudestaan, mikä tämä ei saa täyttä tyrmäystä. Minun puhelin ei tosiaankaan oo mikään tekniikan ihme, todella vähä-älyinen puhelin älypuhelimeksi, joten laatukaan ei tosiaan päätä huimaa. Mutta tosiaan, mitäs tykkäsitte tällaisesta vaihtoehtoisesta valokuvapostauksesta? 

P.s. Esikatselen tätä vieläkin jatkuvasti ja arvon, että julkaisenko vai laitanko sittenkin roskakoriin... Ehkä nyt vaan julkaisen ja meen soittamaan äitille äitienpäiväpuhelun! Ihanaa äitienpäivää kaikille, jotka kokevat päivän sankareihin kuuluvansa!

10. toukokuuta 2013

Tyhmä, ruma, läski ja teinipissis

Semmonen päivä tänään. Siis semmonen ihan perus, mutta jostain syystä jo heti aamusta peilistä katsoi joku etäisesti jopa Frankensteinin hirviötä muistuttava otus. Nukuin huonosti ja liian vähän. Oma vika, en malttanut mennä ajoissa nukkumaan, koska piti katsoa Viidakon tähtöset. Ja sitten aamuvuoroon. Ai jai. Iltapäivällä vilkaisin sen kaiken kiireen keskellä peiliin ja totesin, että no eipä oo ainakaan aamusta parantunut. Kajalit oli levinny silmäluomelle.

Tosin itsetunto sai hieman boostausta kun kaupan kassa oli taas vaihteeksi flirttipäällä. Tai saattoihan se olla jotain ivallistakin hymyä ja se pitkä katse johtui ehkä jostain räkäpallosta naamassa. Todennäköisesti jälkimmäistä, nyt kun jälkeen päin mietin.


Rankan kuntokuurin päätteeksi pidin eilen lepopäivää, eli söin pitsaa ja jäätelöä. Ja karkkiakin kävin ostamassa. Ja minun maha kun ei nyt oikein osaa päättää että eikö se nyt pidä niistä hiilareista vai mikä tässä hommassa mättää, niin olo oli sitten kuin kirkkaanpunaisella ilmapallolla. Tänään oli sitten tarkoitus skarpata, mutta tuo jääkylmä vesisade ei oikein napannut sen kummemmalle lenkille. Kiersin sitten pari korttelia ja olin jo aivan kohmeessa. Ja totesin, että tähän konkurssiin on sama vetästä vaikka puoli litraa jäätelöä ja lasi viiniä. Tässä miehekkäästi jääkiekkoa katsellen...


Ja ai niin, en tiijä pitäiskö itkeä vai nauraa. Istuttiin parin kaverin kanssa Rotuaarilla Suomi - USA -pelin jälkimainingeissa, kun paikalle pamahti pari arviolta semmosta just ja just kakskymppistä miehen alkua. (Päättelin ulkonäöstä ja käytöksestä.) Toinen horjui sitten siihen viereen kyselemään, että mahtuisko tähän istumaan. Ja kyllähän siihen näköjään mahtui, vaikka me nätisti sanottiin, että ei siihen oikein sovi. No, ei tässä vielä mitään, ihan normaalia settiä. Alettiin siinä sitten tehä lähtöä, kun tämä toinen kaveri horjuu paikalle puhelimessa puhuen. "No joo, se tuossa yrittää iskeä jotain viisitoistavuotiaita teinipissiksiä..."

Siis. Tiijän, että näytän nuoremmalta, mitä oikeesti oon, mutta 15-vuotias ja erityisesti tuo teinipissis särähti korvaan. Mietin tässä jo, että mitä oon tässä maailmassa tehnyt väärin, että näytän teinipissikseltä?!

No, siinä lähtiessäni totesin pojille vaan, että no, ihan kiva arvio, mutta meni vajaat kymmenen vuotta huti. Siihen se jäi epäuskoisena tuijottamaan meitä, ja pystyin lukemaan huulilta hämmentyneen laskutoimituksen tuloksen. Kak-si-kym-men-tä-vii-si vuot-ta. Sinne jäi pojat nuolemaan näppejään, kun nämä hetkessä teinipissiksistä puumiksi vanhentuneet naiset katosivat parempaan seuraan.

9. toukokuuta 2013

Randomeita kuvia ahkeralta päivältä

Olin eilen aivan mielettömän ahkera, johtui varmaan auringosta. Minun piti postata tännekin, mutta tunnit loppuivat totaalisen kesken! (Oon kuitenkin ollut viime aikoina melko aktiivinen tuolla Instagramin puolella, löytyy siis nimimerkillä suvipy!)


Miksi nämä kampauskuvat näyttävät esim. Pinterestissä aina niin hyviltä, mutta ite saan aikaan vaan
epämääräistä suttua... No, kuva on joka tapauksessa parin päivän takaa ja isketään se nyt tähän alkuun kun pyörii tuolla kansioissa.

Mutta eiliseen. Heräsin siinä yheksän pintaan ja pinkaisin saman tien tunnin juoksulenkin. Kymmenen jälkeen imuroin, makuuhuoneen kahdesti, vaihdoin vuodevaatteet ja luutusin koko kämpän. Opettelin puhdistamaan kameran kennon, lopultakin. Sain jo joululahjaksi välineet kyseiseen hommaan, mutta on vähän jäänyt. Nyt siellä alkoi olla jo pienen kissan kokoisia roskia. Samalla hankasin puhdistusaineella myös kaikki objektiivit läpi. Ja imuroin kameralaukun.


Oisin hengannu mielelläni parvekkeella, mutta ehdin tekemään siellä vain pikaisia pyrähdyksiä, koska oli vähän tuota hommaa. Hain vaan välillä pienet aurinkoenergiat ja takasin työn ääreen.

Kaivoin ompelukoneen esiin kaapin nurkasta ja tein kaikki rästiompelut kuntoon. Ompelin kahdet verhot ja lyhensin yhdet housut. Keittiö sai vähän kesäilmettä, kun vanhat, entisen asukkaan tänne jättämät tunkkaisen harmaat norsuverhot saivat väistyä pinkkien kukkaverhojen tieltä. Jos olisin tehnyt tämän jo aikoja sitten, niin olisinko viihtynyt keittiössäni paremmin...


Oon ostanu salikengät ehkä viisi vuotta sitten ja salihousut ostin nyt talvella. Kumpaakaan en ollut käyttäny ennen eilistä. Ja tästä minun asunnolta on kuitenki matkaa tuohon lähisalille huikeet sata metriä. Ja on vielä tosi hyvä ja edullinen kaupungin kuntosali, ettei tarvitse myydä sieluaan millekään firmalle, että pääsee treenaamaan.

Olin ajatellu, että ostan sen kertalipun, ettei mene liian vakavaksi tuo homma, mutta yhtäkkiä minulla oli kädessä kymmenen kerran sarjalippu! Onneksi kuitenkin pistin järjen äänen kehiin siinä vaiheessa, kun Rede mainitsi kuukausilipun. Hyvänen aika ja jotain rajaa, kiitos tuon juoksuharrastuksen, minun lempparifarkut ei mee enää pohkeiden takia jalkaan. (Heli, tarviitko hyviä ja kalliita farkkuja..?)


Lisäksi laitoin taas halloumisalaattia. Oon nyt koukuttunu tuohon halloumiin, syön sitä nykyään joka päivä. Katotaan millon tulee halloumiöverit... Niinkin yksinkertaista, kuin juuston lisäksi kurkkua, kirsikkatomaatteja, lehtisalaattia ja kastikkeeksi vähän turkkilaista jugurttia, niin parempaa saa hakea!

Pesin eilen myös pari koneellista pyykkiä ja tiskasin. Illaksi olin sopinut ne terassikauden avajaiset, mutta siirrettiin ne sitten kisastudioon Suomi -USA. Minun piti käydä ennen sitä vielä kaupungilla, mutta no enpä ehtinyt. Fiksuna sitten ajattelin hoitavani sen tänään, mutta hiton arkipyhät. Unohdin. No, ehkä maanantaina sitten.

8. toukokuuta 2013

Viininmaistajaiset

Alan olla huippuväsynyt. Oon nyt kikatellu puoli tuntia tälle ja suunnitellu kaverin kanssa kyseiseen virmaan mm. kesä työ hakemuksen toimisto sihteeriksi toimistoon ja selän pesijäksi sauna iltaan. Korkkasin tuossa myös viinipullon, oon juonu puoli lasia ja oon valmis nukkumaan. (Oon kirjottanu nyt sen puoli tuntia kaikki yhdys sanat erikseen tuolla hauskassa facebook-keskustelussa Pasin kanssa, joten joudun tosissaan skarppaamaan täällä blogin puolella...)


Kaivoin kuitenkin tuossa ennen tuota hilpeetä maan siirto keskustelua kameran esiin ja yritin kuvata viinini. Oon odottanu tuon pullon korkkaamista ties kuinka kauan, koska yleensä juon sen lasin ja loppupullo vanhenee jääkaappiin. Tänään oli kuitenkin just sellainen viini-ilta, että en enää malttanut. Erinomainen parmankinkkupizza, tummaa suklaata ja lasi viiniä. Ja huomenna vapaapäivä. Tosin ollaan jo sovittu alustavasti, että käydään nyt jo lopultakin katsomassa tuo meijän lähisali ja aloitetaan saliharrastus. Saa nähdä, miten käy.


Huomenna on toivottavasti loistava ilma, joten otan kameran mukaan ja lähden myös ulkoilemaan. Kaipaan ihan todellakin jo jotain luovaa tekemistä. Illalla olisi sitten tarkoitus olla todella luova ja poiketa avaamassa terassikausi. Kun se Vappukin hurahti ohi niin äkisti ja silloin oli niin kylmäkin. Itse asiassa oon jo kerran käyny terassilla, mutta juurikin säästä johtuen kuumalla kaakaolla, joten sitä ei taideta laskea kun lähinnä köyhän miehen after skiksi ilman sitä skitä. Kaakaokin oli ihan lapsiystävällinen versio, koska aamulla oli töihin meno. Ylihuomenna ei oo, joten katotaan, että jos vaikka hiihteliskin siinä ohessa.


Mutta minä en nyt pysty keskittymään edelleenkään kuin nuihin maan siirto hommiin ja nyt kuvioissa ovat yhtäkkiä myös takavuosien hittikaksikko Ella ja Aleksi. Seuraava vaihe olisi mennä nukkumaan, mutta lasissa on vielä muutama sentti viiniä jäljellä, joten kikatetaan nyt täällä sitten omille vitseille. Nauru pidentää ikää. Ja punaviini.

3. toukokuuta 2013

Itsekriittisyysongelmia

Jos nyt jotain tässä yrittäis saada aikaiseksi. Oon tässä viime aikoina rakennellu ilmeisesti liian kovia vaatimuksia tämän blogin suhteen. Minulla on nimittäin muistikortit täynnä blogia ajatellen otettuja kuvia, mutta kun oon sitten yrittäny saada niistä aikaan jotain julkaisukelpoista, niin vanha kunnon itsekriittisyys on astellut kehiin ja oon vaan napsutellut deleteä.

Typerää, koska samaan aikaan minulla olisi kova polte päästä postailemaan, mutta into laantuu saman tien, kun nään ne kuvat. Tai jotain. Mietin tuossa jo jotain blogilomaa, jos semmoinen tiedostettu ja suunniteltu loma ei aiheuttaisi sitten ärtymystä siitä, että en saa mitään aikaiseksi. Voisi lusmuilla ihan luvan kanssa. Mutta toisaalta sekään ei tunnu kivalta ajatukselta.


Tänään tsemppasin sen verran, että otin iltalenkille kameran mukaan. Täällä Oulussa on vaan semmoinen kiva juttu kuin merituuli. Ja näin toukokuun alussa se ei ole mikään leppoisa etelätuuli, vaan lähinnä semmoinen syväjäädyttävä pohjoistuuli. Muutama kuva ja luovutus, koska en halua menettää sormiani.

Batmania ei muuten ees tarvi käskee enää tuonne puuhun, se kiipee sinne ite. Paljon kätevämmin kun minä. En oo hetkeen vissiin puissa kiipeilly, kun oli niin säälittävää räpeltämistä. Piti oikein tarkistaa, että eihän kukaan vahingossakaan nähny. Tiijättehän, vähän sama kun kaatuu, niin ensin tarkistetaan silminnäkijät ja sitten vasta maholliset vammat.


Mutta tosiaan, viime aikojen kuulumisia. Vappuna olin asiaan kuuluvasti töissä sekä aattoillan että vappuaamun. Vappuiltana sitten alkoi onneksi paistaa aurinko, joten käytiin sitten ostamassa vappumarkkinoilta viisi metriä metrilakua. Vapun kohokohta! Alunperin olin suunnitellut istuvani vappuillan yksin kotona ja olin varautunut kasalla lohtusipsiä, mutta istuinkin sitten viinibaarissa ratkomassa vappuristikkoa. Niinkin hurja ilta.

Vapun jälkeen oonkin sitten viettäny parit päivät vapaata tässä. Eilen mökötin kotona, lenkillä tosin kävin ja olin melko varma, että saan vähintäänkin keuhkokuumeen sen reissun jälkeen. Vesisade ja nollakeli, ihana Suomen kesä. (Oon tosiaan päättäny, että kesä on alkanu jo... Huomenna meen Nallikariin ottaa aurinkoa.)


Tänään sitten aloitin aamun reippaalla juoksulenkillä ja imuroinnilla. Tämän jälkeen katsoin Hilja, maitotytön ja jumitin koneella, kunnes tunsin piston sydämessäni. Ulkona paistoi aurinko ja minä mökötin sisällä. (Kaverin kommentti tähän tosin oli, että oon amatööri, kun tuommosessa tilanteessa pitäisi vaan vetästä verhot auringon eteen, ettei sitä näy ja voi mielissään köllötellä kotona...) Kävelin sitten viinibaariin lukemaan kirjaa. Olin kyllä vähän tylsä, viinilasin sijasta tosin tilasin ison lasin vettä. Samalla reissulla poikkesin myös moikkaamassa Henua mansikka-kermavaahtokaakaon merkeissä. Puoli kasiksi kipitin kotiin todetakseni, että tänään ei tulekaan Salkkareita ja suutuspäissäni sitten lähdin kameran kanssa ulos.