Pieni kesäreissu, Kainuu-roadtrip

Kun oltiin pieniä, niin meillä oli joka kesänä tapana tehdä parin päivän kesälomareissu perheen kanssa. Yleensä pääkohde (ainakin tuolloin asian näki näin) oli joku huvipuisto tai vastaava. Reitti sitten valittiin sota- ja automuseoiden sekä taiteilijakotien sijaintien perusteella. Voisin melkein sanoa kiertäneeni vähintään joka toisen automuseon tässä maassa ja muutaman yksityishenkilönkin, joitten pihasta satuttiin bongaamaan joku vanha kuorma-auto. Samalla tavalla tutuksi ovat tulleet muun muassa Ilmari Kiannon Turjanlinna, Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljee Kalela ja Särestöniemen Reidarin Särestöniemi. Ja niitä sotahistoriallisia kohteita unohtamatta.

Kesälomareissut olivat yleensä (ainakin meidän lasten näkökulmasta) hyvin yhtäkkisiä päähänpistoja. Joku heräsi aamulla ja löysi isän ja äidin tutkimassa tietokoneelta esimerkiksi Särkänniemen aukioloaikoja. Saman tien kauhea metakka päälle, loputkin jengistä hereille ja pakkaamaan. Parin tunnin sisään istuttiin jo auton takapenkillä riitelemässä.

Tänään koin hieman samoja fiiliksiä, kun lähdettiin äitin ja isän kanssa pienelle Kainuu- kierrokselle. Arvottiin Kuhmon rompetorin ja Suomussalmen kesäteatterin ja muutaman museon välillä ja päädyimme jälkimmäiseen.

Ensimmäinen stoppi tapahtui jo puolen tunnin (ettei matkalaiset ois kyllästyny, heh) ajon jälkeen Hyrynsalmen vanhalla rautatieasemalla, joka oli kunnostettu ja johon oli lykätty pystyyn näyttely. Itse vähän missasin tuon näyttelyn pointin, koska keskityin vaan tuohon rakennukseen, mutta jotain paikallishistoriaa se oli. (Okei, ennen asemaa pysähdyttiin vielä katsomaan ukrainalaisten sotavankien vankipaikka Toisen maailmansodan ajoilta, joten sotahistoria, check!)

Hyryltä lähdettiin sitten jatkamaan kohti Suomussalmea ja saatiin aikaan ensimmäiset kinat. (Takapenkkikiukut, check!) Tosin tällä kertaa olin itse ratissa ja minua suututti, kun metsässä mahdollisesti lymyävien porojen vuoksi sain takapenkiltä ohituskiellon edellä mönkivää matkailuautoa kohtaan.

Sitten päästiin yhteen pääkohteistamme, Pesiönlinnaan. Jossain Ämmänsaaren takana, keskellä ei mitään on vanha kauppa. Tai on aikoinaan, sotien aikaan ollut. Nykyään talo on vapaa-ajan asuntona, mutta asukas on koonnut taloon oman museon. Ja voin kertoo, että paras museo ikinä, ei voi sanoin kuvailla. Kaupan ajoilta jäänyt esineistö oli toki mahtavaa jo itsessään, lisäksi museossa oli paljon Ilmari Kiannon historiaa, johtuen kauppiasperheen läheisistä väleistä Kiannon perheeseen. Mutta parasta oli museon opas, talon omistaja. Paikalla ei ollut muita kävijöitä, joten saatiin kaikki aika ja huomio. Meidät kierrätettiinkin koko talon läpi ja kun oltiin lähdössä, niin yhtäkkiä tämä vanhempi rouva totesi, että nyt keitetään kahvit. Kummasti siinä sitten kiireet seuraavaan kohteeseen sai jäädä. (Vaikka talo ei varsinaisesti ole kenenkään tunnetun taiteilijan, niin laskisin sen taiteilijakodiksi, joten taiteilijakoti, check! ja museo, check!)

Kaupalta lähtiessä otettiinkin aikataulua sitten kiinni melko reippaasti ja kurvattiin syömään Suomussalmen parhaaseen (tai ainakin ainoaan, jonka minä tiedän) ravintolaan, Kultaiseen Kukkoon syömään. Muistan, kun lapsena tehtiin kylpyläreissu Ämmänsaareen, niin reissun kohokohta heti vesiliukumäen jälkeen oli Kultaisen Kukon lastenhampurilaisateria. (Siis kyseessä on oikeesti hieno ravintola, se burgeri tarjoiltiin lautaselta ja syötiin haarukalla ja veitsellä, mikä oli melko cool niihin Hesen hamppareihin tottuneelle lapselle.)

Syötiin sitten vartissa, että ehittiin toiseen pääkohteeseen ja jokakesäiseen traditioon, joka tosin yleensä oli erotettu kesälomareissusta. Mutta kun nyt oltiin tällasella päivän tehoreissulla, niin lykättiin tuokin samaan settiin.

Suomussalmen kesäteatteri. Joka kesä sitä samaa, mainiota maalaishuumoria. Ympärillä mummoja, jotka eivät malta olla kommentoimatta kaikkia "yllättäviä" juonenkäänteitä. Mutta sehän vaan kuuluu asiaan. Ja se pieni vesisade. Ja se urpo nainen siinä edessä, joka ihan pokkana ottaa esille sateenvarjon. Äiti lainasi sille sitten sadetakkiaan, että ois mekin nähty jotain. Mutta Suomen kesä ilman kesäteatteria ei ole kesä ollenkaan. (Kesäteatteri, check!)

Kotimatkalla poikettiin vielä eräällä näköalatornilla Hyrynsalmella. Ajettiin jotain pikkuisia sorateitä, mäkiä ylös ja alas. (Bongailin parit autiotalot, mutta isä oli ratissa, niin en ehtiny painaa jarrua.) Patikoitiin metsässä sitten tuonne kukkulan päälle ja  kiivettiin vielä tuonne torniin. Tosin oli vähän pettymys, kun puut tuon tornin ympärillä oli sen verran isoja, että ois voinu nähä maisemia paremmin jos ne ei ois ollu. Mutta tulipa tehtyä jalkatreeni vielä päivän päätteeksi ja olihan tuolla nyt kuitenkin ihan nättiä. Sen mitä näki.

Semmosta kotiseutumatkailua täällä. Tulin siis käymään Oulusta pienellä hermolomalla täällä Kainuussa, kun sattu muutama päivä vapaata. Että jospa tässä nyt ois pari päivää vähän aktiivisempaa tämä meno tälläkin osastolla.