Juoksutrikoot

Kuulun siihen ihmisryhmään, joka tietyissä asioissa inspiroituu materiasta. Esimerkkinä nämä juoksuhommat. Monta vuotta oon yrittäny alottaa, mutta kunnollisten juoksukenkien puute jumitti, kunnes keväällä sitten ostin kalleimmat koskaan ostamani kengät. Juoksukengät. Ja intoa piisasi, kunnes tuli tuo kolmen viikon flunssa, jonka seurauksena tarvitsin jälleen uutta motivaatiota. Tällä kertaa hain sitä juoksuhousuista. Mutta tässä kohtaa tultiin uuden ongelman eteen. Kuulun sattumalta myös Leggins are not pants - aatteen kannattajiin ja kun nyt nuita juoksupökiä tuossa päälle mallailin, totesin, että eipä ne nyt leggareista kauheesti eroa.

Niinpä kyseiset trikoot makasivat muovipussissa vielä viikon päivät minun kerätessä rohkeutta, kunnes sitten kerran intoa puhkuen puin ne päälleni ja ninjamaisin liikkein hivutin itseni lenkkipolulle. Rappukäytävässä meinasi vähän kuumottaa ja tunsin mummojen paheksuvat katseet, mutta puistossa unohdin nolostua ja otin uusista treenikamoista kaiken ilon irti ja kirmasin niin, että en aikoihin. Eli aivan liian kovaa siihen nähden, että edelliskerrasta oli noin kuukausi aikaa. Ja nyt en liikkuvuudeltani juurikaan erotu niistä mummoista.

Yhden välipäivän pidettyäni tosin arvelin, että pieni verryttely tekisi varmaan terää ja kirmasin vielä aamulenkille. Heh. Nyt salille.

P.s. Kirjoitin eka otsikoksi "Takapuoli paljaana lenkille", mutta arvelin sen keräävän tänne muutaman perverssin liikaa. Sitten kokeilin lainata Mikko Alataloa, mutta jostain syystä "Rikoo on riskillä ruma" alkoi sitten kuulostaa päässä tosi tyhmältä. Mennään sitte tylsällä.