17. lokakuuta 2013

Typerä aikuisuus

Minulla oli aikomuksena ajella aamulla Kainuuseen, mutta hidas aamu vei mennessään. Ja oli siinä nyt pari muutakin muuttujaa, kuten että reissun pääsyyksi suunniteltu kuvauskohde olikin palasina ja ilmeisesti kymmenen kilometriä Oulun keskustasta alkoi jäätävä lumituiskupilvi, joka ylsi ainakin sinne kotiin saakka. Ajelu sohjoisella tiellä, autojonossa ei oikein houkuttanut. Sen sijaan jäin makaamaan kotisohvalle.

Päätin siis viettää vapaani kaupungissa ja aloitin sen astumalla vahingossa vaa'alle. En edes omista vaakaa, mutta sellainen nyt sattui jalan alle, niin utelaisuuttani sitten vilkaisin. Ja totesin, että ei tämä minun viime aikainen huono oloni ole pelkkää kuvittelua, vaan olen oikeasti kerännyt jostain lisää kiloja. En ole mikään kilovahti, ja kuten jo sanoinkin, en edes omista vaakaa. Mutta olen aina kuitenkin tiennyt sen suunnilleen-painoni. Ja nyt oltiin menty melko paljon sen yli. Ei mikään ihme, että olo on huono. 

Onko tämä nyt sitten se ikä, jolloin ruuansulatus hidastuu ja täytyy oikeasti alkaa vahtaamaan mitä suuhunsa laittaa?

Hieman katuen talsin jo sovituille lounastreffeille ja mietin matkalla eilistä karkkipäivääni. Tilasin pannupizzan sijaan kanan, jonka kuvittelin olevan terveellisempää. Yleensä ravintolassa otan vain vettä, mutta yhtäkkiä jouduin taistelemaan itseni kanssa, etten olisi tilannut coca-colaa. Ja nyt ajattelin olla hetken herkkulakossa ja vähentää hiilihydraatteja. Ja se meinaa sitä, että en leivokaan tänään sitä pullaa, vaikka olin ajatellut. Katsotaan sitten parin päivän päästä uudestaan, että onko olo yhtään parempi.



Mutta ihan kuin olisin lukenut joskus jostain, että punaviini ja tumma suklaa ovat hyväksi, joten niitä tuskin herkkulakkoon lasketaan...?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!