Ajattelin katkaista tämän blogihiljaisuuden Instagram-kuvilla. Pyyhkäisin kyllä tänään pölyt kameran päältä, mutta ne kuvat saavat vielä odottaa illan loppuhuipennukseen. Eli jos onni on puolellani, niin tulossa herkkureseptiä. Mutta en lupaa vielä. Tai no, reseptin voin luvata, mutta herkkuosuus on vielä arvoitus.
Mutta sitä ennen parin päivän puhelinkuvat tässä näin.
Aloitin vapaat pienellä kiukulla, johon Ville totesi, että mee viinibaariin, niin tulee parempi mieli. Oiskohan takana ollut ajatus siitä, että ei tarvitsisi keksiä mitään lepyttelyjä, mutta otin joka tapauksessa vinkistä vaarin. Tosin vasta pienen välikuoleman jälkeen. Ja sittenkin melko vastahakoisesti, koska olin niin epäsosiaalisella päällä. Ajattelin kuitenkin, että vetäytyminen nurkkaan ristikon kanssa voisi sopiakin tilanteeseen. Ei tarvitsisi vahingossakaan puhua kenellekään sen jälkeen, kun on saanut viinilasillisen tilattua. Ja senkin pystyy oikeastaan saamaan vain tökkäämällä sormensa listalle ja murahtamalla tarjoilijalle.
Ajauduin kuitenkin pieneen ongelmatilanteeseen, sillä jo heti ovella tulin esitellyksi toiselle vakioasiakkaalle. Mitenpä siitä nyt kohteliaasti luikahdat nurkkapöytään istumaan... Otin tilanteen haasteena. Pahoittelin, että olen hieman väsynyt ja tilasin samaan hengenvetoon kahvia ja lasin viiniä. No, tämä kuva on parin (viini)lasin jälkeen, joten ilmeisen onnistunut ilmeenpiristys. Olin kuitenkin ihmisten aikaan kotona, ostin kotimatkalla paketin nakkeja ja pussin sipsiä, mutta lopulta olin niin väsynyt, että jaksoin syödä kaksi nakkia ja kolme perunalastua. Nukuin sitten kellon ympäri.
Otin salakuvan Batmanista. Batmanilla on vähän lipsunut tuo Facebookaus käsistä. Siis jatkuvasti koneella, chatti huutaa ja Candy Crush Saga -kutsuja satelee. Yritäpä ite ehottaa, että jos maksaisin parit laskut välillä, niin saa tuhahtelua osakseen. Lenkille sentään suostuu vielä lähtemään...
Ostin eiliseltä kauppareissulta itselleni pinkin tulppaanikimpun, koska sain joululahjaksi maljakkoja (joita olin toivonut), mutta niille ei ollut tullut vielä oikein käyttöä. Ja ihan muutenkin itseni piristykseksi ja Villen. Oon muuten vähän hämmentynyt tästä orastavasta viherpeukaloudestani. Tähän päivään mennessä talvi on saattanut pikkupalmuni alimmat lehvät kuolioon, mutta tänä talvena se onkin yllättäen puskenut uusia lehtiä vanhojen tappamisen sijaan! Epäilen tosin, että syynä tähän yllättävään piristymiseen on sen toisesta palmusta saama seura eikä minun puutarhurintaitoni.
Ja kauppareissulta ostin myös pari vaaleanpunaista asettia! Heräteostoksena. Odottelin Villeä margariiniosastolta ja palloilin siinä astiahyllyllä. Ihastuin vaaleanpunaisiin asetteihin, ja otin pari kokeiluun, kuten Villelle asian esitin. Minähän aloitin muinoin keräämään Arabian KoKoa petrolina, kunnes värin valmistus lopetettiin. Jatkoin sitten valkoisilla astioilla, mutta jotenkin tuo yhdistelmä on sitten lopulta ollut juurikin sen näköinen, että tässä on nyt pakon sanelemana vaihdettu väriä. Nuo vaaleanpunaiset asetit sen sijaan toivat juuri sitä kaivattua harkittua sekavuutta. Ja asettejahan en ole koskaan omistanut, joten tarpeeseen tulevat.
Vihittiin ne tänään käyttöön juhlallisin menoin. Kahvin kaverina oli itse leivottua korvapuustia ja Kainuun juustoleipää.
Lisää (jopa reaaliaikaisia) instakuvia @suvipy !!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!