Yritin alkuviikosta löytää kadonnutta inpiraatiotani Ainolasta, mutta vaikka kuinka yrittäisin kääntää ja vääntää ajatusta rappioromantiikasta, en saa tästä rospuuttokelistä mitään irti. Täytyy tosiaan odotella kesäsempiä kelejä. Ja toisaalta, minun ajatukseni ovat jo Lissabonin kapeilla kujilla, joten ei mikään ihme, että suomalainen rapa ei sytytä. Kuin kaiken huipuksi Batman nappasi minulta eilen lapasen, heitti sen kuralammikkkoon ja astui päälle.
Olen tosin tsempannut itseäni, tämä on vain kestettävä, jos tahtoo kesän. Jaksan joka aamu fiilistellä aurinkoa. Paras teko pitkään aikaan oli heivata makuuhuoneen pimennysverhot varastoon ja laittaa tilalle ohuet ja osittain läpinäkyvät roosan väriset verhot. Olen fiiliksissä siitä, että saan käyttää aurinkolaseja ja siitä, että ulkona tarkenee ohuessa takissa ja tennareissa. Nautin, kun pystyn pitämään parvekkeen ovea auki paleltumatta sisälle. Nyt täytyisi vain saada nämä fiilikset näkymään kuvissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!