Taisin jo aiemmin kirjoitella hukkuneesta joulumielestä. No, tiedoksi, että se tuli tänne yhtä matkaa lumen kanssa. Valitettavasti. Tajusin nimittäin, että olisin paljon onnellisempi, jos voisin kahlata joulun työvuorot läpi ilman mitään haikeuden tunnetta siitä, että vietän yksinäisen kaupunkijoulun, kun muu perhe istuu yhdessä joulupöydässä Kainuussa. Minun jouluni koittaa vasta vuodenvaihteessa, mutta se on aivan eri juhla se. Vannon itselleni, että tämä on viimeinen työjoulu ikinä. Niin paljon minua nyt yhtäkkiä tympäsee.
Koska joulu nyt joka tapauksessa menee aivan höpöksi, niin sain ensimmäisen lahjan jo eilen. Uuden puhelimen. Olen nyt yrittänyt opetella Microsoftin käyttöjärjestelmää Androidin jälkeen. Äsken olin henkisesti jo niin pitkällä, että päätin siirtää simin Lumiaani. Ja niinpä, väärän kokoinen kortti. Mistähän joulunpyhinä saisi oikeankokoisen..? Taitaa olla melko pitkässä kuusessa tuon puhelimen käyttö, joten vanhalla mennään. (Nokia on ihan hauska, mutta Instagramin alkeellisuutta olen surkutellut. Siksi tuo simin puuttuminen ei tunnu tällä hetkellä kovinkaan pahalta menetykseltä.)
Muistaakseni kävin joulukuun alkupuolella Kainuussa ja otin jotain revontuli- ja kuutamokuvia. En koskaan ole päässyt niin pitkälle, että olisin julkaissut mitään. (Otin myös tässä taannoin kivat joulukorttikuvat Batmanista, mutta yksikään kortti ei selvinnyt postiin saakka. Ajattelin julkaista nuo kuvat täällä sitten Loppiaisen jälkeen...) En ymmärrä, miten tämä syksy ja alkutalvi on ollut näin saamatonta aikaa. Tilasin tuossa parit joululahjat netistä ja laskin, että ne ehtivät ehkä juuri ja juuri vuodenvaihteeksi. Ajattelin, että olipa onni etten mene jouluksi kotiin. (Tosin toimitus oli arvioitua nopeampi ja nuo olisivat sittenkin ennättäneet...)
Viettäkää ihana joulu ja syökää kinkkua minunkin puolestani! Ja erityisterveiset muille joulun työläisille!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!