Aamu oli sateinen ja harmaa, mutta uhmattiin säätä pakkaamalla retkikamppeet reppuun ja suuntaamalla makkaraostoksille. Lopultakin! Tuntui, että aurinkokin alkoi paistaa saman tien, kun auto liikahti Prisman pihasta. Minä tärisin innostuksesta etupenkillä ja Batman takapenkillä. Selvästi liian kauan aikaa edellisestä makkaranpaistoretkestä.
Olen viime aikoina googletellut Oulun seudun retkivaihtoehtoja ja oikeastaan ainoa paikka, mikä tuntui mahdolliselta, oli isokankaanjärven laavu. En ollut kuullut paikasta aiemmin, mutta hatarat tiedot kertoivat, että laavu sijaitsee lähellä tietä, joten toivoin, että päästään perille ilman lumikenkiä. Pessimisteinä (tai vahingoista viisastuneina) pakattiin mukaan omat halotkin.
Löydettiin paikalle suhteellisen helposti, vaikka epäilinkin hiukan. Täytyy sanoa, että olisin toivonut löytäväni netistä hieman paremmat ennakko-ohjeet. Paikan päällä oli lopulta selkeä viitta laavulle. Laavun ohi kulkee aurattu (ainakin nyt oli) metsäautotie, jota olisi päässyt pakkaskelillä ihan laavun viereen. Ei kuitenkaan uskallettu lähteä testaamaan pohjan kestävyyttä vesisateiden jälkeen ja jätettiin auto puolen kilometrin päähän isommalle tielle ja käveltiin loppumatka. Oikeastaan parempi näin, menisi jo muuten liian helpoksi...
Batman istuskeli nuotion vieressä ja kiitti, kun kerrankin muistin ottaa herralle omat eväät mukaan. Aurinko pilkisteli mukavasti puiden takaa ja sää oli onneksi tyyni. Voisin kuvitella, että kovalla tuulella järvenrantalaavu ei ole miellyttävin paikka pitää tulta, mutta tänään keli oli mitä mainioin. Laavulla oli ollut jonkin verran liikennettä, mutta aivan tuoreita jälkiä ei näkynyt. Voi olla, että viikonloppuretkeilijä saa seuraa paremmin kuin tämmöinen keskellä viikkoa seikkaileva.
Paikalle oli tuotu vasta puukuorma. Sytytettiin tulet omilla pikkuhaloillamme, ja kokeiltiin sitten jatkaa tulta laavun puilla, mutta melko kosteita vielä olivat. En tiedä, miten tulen sytytys olisi onnistunut, mutta pääasia lienee, että laavuja sentään huolletaan. Itse laavu ja ympäristökin oli siistin oloinen, vaikka usein tien vieressä sijaitsevat kohteet tuppaavat joutua ilkivallan kohteeksi. En sitten tiedä, miten vilkasta liikennettä tuossa sulanmaan aikaan on, mutta tuskin mitenkään merkittävissä määrin.
Ajattelin jo, että kesällä kierrän läheisiä vaellusreittejä ja tutustun muihinkin alueen laavuihin. Ehkä jopa kokeilen yöpyä laavulla. Edellisestä yöretkestä on vuosia, vuosia aikaa. Aivan liian kauan.
Oon kehittynyt makkaransyönnissä hurjasti. Pienenä suostuin syömään vain kuorittua hiillosmakkaraa. Kuoriminen siis paiston jälkeen. Jossain vaiheessa opettelin sitten syömään hiillosmakkaran kuorineen ja sinapin kanssa. Nyt olen edennyt jo kabanossiasteelle. Ei oo mitään helppoa hommaa tämä retkeily...
Isokankaanjärven laavu sijaitsee Sanginjoen retkeilyalueella, parikymmentä kilometriä Oulun keskustasta. Sanginjoentiellä on melko selkeitä opasteviittoja alueen laavulle ja reiteille. Isokankaanjärvelle Oulusta päin ajettaessa tietä täytyy ajaa melko pitkästi, jonkin verran yli puolen välin. Valitettavasti ainakaan talvella Sanginjoentiellä ei ole mitään levikettä, joten jouduttiin jättämään auto vähän hankalasti tien laitaan. Kesällä ongelmaa ei varmastikaan ole, etenkin kun autolla pääsee aina laavulle saakka.
Paikka vaikuttaisi olevan tavoitettavissa jalan myös talvella, ainakin näin yhden käyntikerran perusteella. Toivottavasti joku yhtä huonosti Oulua tunteva innostunut retkeilijä saa tästä vähän vinkkiä talviseikkailuihin. Voin suositella paikkaa lämpimästi, mutta jos teillä on muita alueen retkivinkkejä, niin niitä otetaan ehdottomasti vastaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!