Perikainuulainen "mitäpä se hyvejjää" -asenteeni ja pessimisti sisälläni joutuivat lujille. Kävi nimittäin niin, että muuttujista, kuten ikivanhasta mullasta ja antiviherpeukaluudestani huolimatta ei aloittejoille sopiva basilika alkoi itää. Todiste:
Nyt on kuningasolo. Mitä tahansa teenkin, niin kyllä onnistuu. (Kävin ostamassa myös sen sohvan.) Tästä innostuneena marssin vielä kauppaan ostamaan ruohosipulin siemeniä. (Menin siis oikeasti ostamaan ruukkuja basilikalle.) Voiko ruohosipulia edes kasvattaa ruukussa parvekkeella? En ole koskaan nähnyt, mutta ei kai se mitään todista..?
Basilikan lisäksi iskin multaan myös timjamia. Tämä oli täysi herätehankinta, en edes taida tietää miltä timjami maistuu. Se vaan näytti nätiltä siemenpussin kuvassa. Huomatkaa miten hyvin olin valmistautunut. Ei edes mitään kukkapurkkeja. Kun inspiraatio iski, piti juoda kolme litraa maitoa ja kaivaa roskiksesta viikon vanhat jugurttipurkit, että sain kasvatusastioita. Timjamit kasvaa iloisesti kananmunakennossa.
Ja no, jottei totuus unohtuisi:
Kaupasta ostettu basilika sinnittelee elämän ja kuoleman rajalla. Tulppaanikimppukin lienee jo parhaat päivänsä nähnyt, vai mitä tuumitte?
P.s. Rakas siskoni lähetti postikorttiterveiset Teneriffalta. Ajattelin kehystää ja laittaa miehet yöpöydälle, mutta toistaiseksi tyypit ovat viihtyneet paremmin tuossa keittiössä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!