13. toukokuuta 2015

Kevättulvaseikkailu

Haaveilin päivä- tai jopa yövaelluksesta viime Kainuun visiitilläni, mutta epävakaa sää ja mukavuudenhalu veivät voiton. Jottei olisi mennyt aivan sisällä makaamiseksi, niin houkuttelin äitin ja isän pienelle Kainuu-tourille. Kohteiksi olin valikoinut Hepokönkään ja Komulankönkään. Extrana sitten vielä reissun päätteeksi riippusilta, jos turnauskestävyyttä riittäisi.


Hepoköngäs
Viime vuoden pikapyörähdys Hepokönkäältä täällä

Hepoköngäs on yksi Suomen korkeimmista vesiputouksista ja sijaitsee Puolangalla. Putoukselle on helppo päästä, autolla ajaa opasteita seuraten muutaman sadan metrin päähän koskenniskasta ja putouksen alle menee leveä lankkupolku. Osa lankuista alkaa olla kuitenkin jo melko huonossa kunnossa, joten kannattaa olla varovainen. Loppumatkasta polku on vielä osittain luminen, jalan kyllä pääsee, mutta pyörätuolilla tai lastenvaunuilla kulkevan kannattaa odottaa vielä myöhempää kevättä ja alkukesää. Lankkupolku päättyy putouksen sivulla olevalle tasanteelle, mutta portaita (tai näin keväällä liukumäkeä) pääsee putouksen etupuolelle.








En ole aiemmin nähnyt Hepokönkäällä noin paljon vettä, vaikka olen käynyt paikalla useampana vuonna. Tosin usein olen ollut paikalla ehkä liian aikaisin, putous on ollut osittain jäässä. Nyt ei jäätä enää ollut, mutta vaaroilla on lunta sen verran paljon, että vettä riittänee vielä hyvän tovin. Kesälläkin Hepoköngäs on kaunis paikka, vaikka vettä onkin hyvin vähän kevätaikaan verrattuna. Jokea seurailee luontopolku, joka näin kevätaikaan on vielä kovin jäinen, joten jouduttiin skippaamaan tämä reitti ja palaamaan parkkipaikalle suorinta tietä.


Komulanköngäs

Komulanköngäs on korkeudeltaan Hepoköngästä pienempi putous, mutta joki haarautuu kahteen uomaan ennen porrasta. Komulanköngäs sijaitsee Hyrynsalmella, lähellä Ukkohallan laskettelukeskusta. Putouksen niskassa on vanhoja myllyrakennuksia, pihaan pääsee periaatteessa autolla, mutta varsinainen parkkipaikka on parinsadan metrin päässä myllystä. Alhaalla suvannon reunaa kulkevat pitkospuut, jotka nämäkin kaipaisivat ehkä hieman fiksausta. Putouksia vastapäätä sijaitsee laavu, jossa voi käydä paistamassa makkarat. Siinä missä Hepoköngäs parveili kulkijaa, ei Komulankönkäällä ollut kuin kaksi makkaranpaistajaa.




Yritin ottaa kuvaa tuosta "tuplaputouksesta", mutta veden ollessa korkealla en päässyt pajukon ja rannan väliin. Niinpä joka kuvassa oli joku tyhmä risu keskellä ruutua. No, risut eivät onneksi estäneet nauttimasta kauniista maisemasta muuten, valokuvauksen saralla keskityin metsän pikkupuroihin. Vaikka Komulanköngäs onkin Hepokönkään jälkeen ehkä hiukan vähemmän säväyttävä, suosittelen kuitenkin ehdottomasti poikkeamaan, mikäli Ukkohallassa päin liikutte.


Bonus+ Tuomijoen riippusilta

Olin bongannut jostain netin syövereistä tiedon Hyrynsalmella sijaistevasta Tuomijoen riippusillasta, joka rakennettiin Rukajärventie -elokuvassa tuhotun puusillan tilalle. Poikettiin samalla reissulla katsomassa myös tämä "nähtävyys". Kovin erikoinenhan tämä ei lopulta ollutkaan, mutta kiitos sillan esitelleen geokätkön, kiinnostuin lopultakin tuosta harrastuksesta sen verran, että tein ekan loggaukseni. Tunnuksethan loin jo aikoja sitten, mutta se alkusysäys puuttui. (Eilen illalla talsin Ainolan puistoa edestakaisin useamman tunnin ajan, mutta melko heikoin tuloksin - Liikaa liikennettä!)

Riippusilta oli hiukan haastavassa paikassa löytää, me ajettiin ensin ohi, kun jäätiin ihmettelemään tien varren vanhoja varikkorakennuksia. Riippusillalle olisi kuulunut kääntyä heti noiden rakennusten jälkeen, ikään kuin pihan kautta. (Heinijärventie 12) Silta vaikuttaisi olevan ehkä jonkin vaellusreitin varrella, mutta en hyvin pikaisella googletuksella löytänyt reitistä mitään tarkempaa tietoa, täytynee tutkia vielä tarkemmin. 

Kuvat: Canon 7D 
(Viimeinen kuva isän ottama, Canon 450D.)

Mukava Kainuu -kierros jälleen kerran, kotimatkalla poimittiin vielä toinenkin geokätkö Kaunislehdon talomuseolta. Itse museo on toiminnassa varsinaisesti vasta kesäaikaan, sekin on mukava kohde pistäytyä ja tehdä aikamatka vuosikymmenten taa. Nyt pällisteltiin rakennuksia ulkoapäin, logattiin se kätkö ja huristeltiin kotiin saunanlämmitykseen.

2 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia. Meidän on pitänyt aloittaa geokätköily jo tosi kauan, eikä vaan ole tullut saumaa aloitukselle. Toisaalta taas mieheni tarpoo työssään päivät metsissä, niin hänellä ei ole ihan niin kovaa paloa aloittaa uutta harrastusta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oi, sinun miehes elää minun unelmaa!! :D Joo, täällä miestä ei vois vähempää kiinnostaa, niinpä teen georeissuni itsekseni ja koira mukana. Oishan se ehkä hauskempaa jonku kanssa, mutta jos sitä jään odottelemaan, niin jääpi kyllä harrastamatta. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!