16. tammikuuta 2016

Mitä vaaralta ei saa, sitä ei tartte


Tähän viikonloppuun löytyi muutama fiiliskuva viikon takaiselta makkaranpaistoretkeltä äidin kanssa. Pakkasta oli -15 astetta, joten hiihtämään ei kehdattu lähteä. Äiti keitti termariin kaakaot, haettiin kaupasta makkarat ja ähdettiin kävellen vaaralle. Mitäpä sitä ihminen muuta tarvitsisi...





7. tammikuuta 2016

Kun pakkasta on -26°C...

...Ja sinulla on kuuma.

Huomasin eilen, että oon lopultakin oppinut pukeutumaan lämpimästi. Lähdin eilen Loppiaiskävelylle Batmanin kanssa ja jonkun kilometrin rauhallisen köpöttelyn jälkeen meinasi tulla sen verran lämmin, että oli pakko pysähdellä katselemaan maisemia ja ottamaan kuvia. Puhelin tosin ei kestänyt kylmää ja sammui hetken käytön jälkeen.

Paleleminen ja pukeutumisentarve on hyvin yksilöllistä, mutta ajattelin jakaa omat hyväksi havaitut vinkkini pakkaspukeutumiseen. Taikasana kerrospukeutuminenkaan ei aina takaa sitä lämpimänä pysymistä.


Oma, uusi salainen aseeni on merinovilla. Merinovilla ei kutita, joten se on mukava paljasta ihoa vasten. Se myös lämmittää kastuessaan, toisin kuin puuvilla. Puuvilla on kiva kesähelteellä, mutta talvella suosittelisin jättämään ne puuvillaiset sukat kaappiin ja korvaamaan ne teknisillä, mielellään merinovillaisilla sukilla. Pahin virhe on laittaa iho vasten puuvillainen sukka, päälle kolmet villasukat ja kengät. Jalka hikoaa siinä matkalla pihalle, sukka kastuu ja muuttuu saman tien kylmäksi. Siinä ei paljoa kolmet villasukat mieltä lämmitä. Itse tykkään käyttää ohutta merinosukkaa, jonka päälle laitan vielä paksummat villasukat. Myös yläkroppa hikoilee, joten merinovillapaitaa sinnekin. Joskus vielä ostan merinovillaiset kalsaritkin, tällä hetkellä käytän vielä edullisempaa teknistä kerrastohousua.


Kylmä hiipii usein alhaalta päin ja varpaat ovat jäässä ensimmäisenä. Jo aiemmin mainituilla merinovillaisilla sukilla pääsee jo pitkälle, mutta minä sijoitin vielä paljon kehuttuihin Soreleihin. Sorelit pitävät vettä ja niissä on irrotettava lämpövuori, joten käytössä kostuneen kengän saa kuivatettua nopeammin ja se on taas lämpimämpi käyttää. Lisäksi tässä minun Sorelissa on ilmeisesti olemassa jo jonkinlainen alumiinivuoraus, mutta alumiinilämpöpohjallisia myydään myös irrallisina, eikä maksa montaa euroa.


Jalkojen lisäksi myös kädet on pidettävä lämpimänä. Valokuvatessa (etenkin puhelimella) tämä on usein se ongelmallinen osa. Valokuvusreissulle lähtiessäni pyrin pukemaan alle ohuet sormikkaat. Ihannesormikkaani ovat nekin merinovillaiset ja niissä on etusormissa ja peukaloissa älypuhelimen käyttöön soveltuva pinta. Nämä tosin ovat vielä kaupan hyllyllä. Sormikkaiden päälle puen paksummat lapaset tai ehkä nahkarukkaset, jos jaksan taistella. Mikäli tarkoitus ei ole tehdä käsillä mitään pikkutarkkaa, ovat nuo nahkarukkaset pehmoisella vuorilla superit. Huomasin kyllä eilen kuvia napsiessani, että lämmin rukkanen lämmitti hieman kohmeiset sormet kyllä nopeasti, kun vaan ranne ei päässyt saamaan kylmää. Eli suosittelen ehdottomasti hihoja, jotka yltävät suojaamaan kämmenselkää vaikka sormet olisivatkin hetken sään armoilla. Parasta siis olisi että siitä merinovillapaidasta löytyisi peukalonkolot.


Ja kun nämä yksityiskohdat on saatu kuntoon, laitetaan päälle vielä tuulta ja pakkasta kestävä takki. Minä ostin viime keväänä alennusmyynneistä Fjällrävenin Nuuk-parkan, joska on osoittautunut loistavaksi hankinnaksi. En ole oikeastaan kertaakaan palellut tuo takki päällä. Minulle on tärkeää, että takki on malliltaan sen verran pitkä, että se suojaa takapuolta ja myös jonkin verran etureisiä, mutta on kuitenkin maltillinen, jotta liikkuminen ei mene vaikeaksi. Kannattaa huomioida, että takki on oikeasti pakkastakki. On takkeja, jotka näyttävät paksuilta ja lämpimiltä, mutta vuori on yhtä höttöä ja pintamateriaali muuttuu pakkasessa paperiksi. Myös huppu on tärkeä. Sen alle pitää mahtua pipo ja tekokarvareunus ei ole vain koriste: Se hillitsee tuulen ja lumen pääsyä kasvoille.

Suurin osa ruumiinlämmöstä haihtuu pään kautta, joten myös päähineellä on merkitystä. Minulla oli eilen päässäni superhiostava tekoturkishattu ja se oli liikaa. Paksu pipo olisi riittänyt, mutta ajattelin ison hatun suojaavan viimalta. Suojasihan se kyllä, mutta ehkä hupun karva olisi lopulta ajanut saman asian... Pipojakin löytyy moneen lähtöön, mutta itse en ole vielä kokenut mitään valaistumista näitten suhteen. En ole esimerkiksi hankkimassa silkkistä kypärälakkia. Ainakaan toistaiseksi...

Miten siellä on tarettu pakkasilla? Vai oletteko vaan pysytelleet suosiolla sisätiloissa?

3. tammikuuta 2016

Koitelinkoski jälleen kerran

Niin meni joulu ja vuosikin ehti vaihtua. Kilttinä olin ollut, sain lahjaksi toivomani varavirta-akun puhelimeen. Lisäksi sain jo pitkään hankintalistalla olleen melontapussin, johon saan omasuuteni vesitiiviisti, mikäli tarve vaatii. Aikamoisia ajatustenlukijoita nuo tontut. Sain toki kaikkea muutakin hyödyllistä ja ihanaa, mutta ne menevät jo melko kauas tästä aiheesta, ja mitään lahjapostausta ei ole aikomus tehdä. Sen sijaan ajattelin jakaa teille eilisen valokuvausretken saldon.

Minulla sattui tähän vuodenvaihteeseen kolme vapaapäivää. Arvoin, että lähdenkö Kainuuseen, mutta koska olin ollut siellä juuri joulun aikaan, ajattelin, että menen sitten myöhemmin tammikuussa ja käytän nämä vapaat hyödyksi Oulussa. Oli tarkoitus siivota täällä perusteellisesti, mutta tein vain pintapuolisen puhdistusoperaation ja häivyin pihalle nauttimaan kauniista säästä. Eilen alkoi lähimaastot tympästä ja otin suunnaksi Kiimingin Koitelinkosken. 


Yritin löytää jotain aikaisempaa materiaalia Koitelista, mutta en nopealla vilkaisulla onnistunut. Koitelista on kuitenkin tullut itselleni vakiokohde siihen hetkeen, kun ei jaksa keksiä mitään monimutkaista. Viime kesänä otin Koitelinkoskella jopa hääkuvat eräälle parille.

Koiteli sijaitsee siis muutaman kilometrin päässä Kiimingistä, eli Oulusta ajaa todella näppärästi. Valtatie 20 pitkin tultaessa käännytään Kiimingin ABC:n ja Halpahallin kohdalta, ajetaan nelisen kilometriä pienempää tietä. Koski tulee aivan tien varteen, ja parkkipaikalle on opasteet. 

Alueella on useita nuotiopaikkoja, mutta jos mahdollista, kannattaa nakata mukaan omat halot. Olen käynyt Koitelissa useaan otteeseen niin, että halkovaja on ollut tyhjä. Tulipaikat ovat niin kovalla käytöllä, ettei puuta ehditä tuoda samaan tahtiin kuin sitä poltetaan. Tällä kertaa en ollut makkaranpaistossa, joten en hoksannut katsoa halkotilannetta, mutta monesta näkemästäni nuotiosta päättelin, että tällä hetkellä puuta on. 




Kovina pakkastalvina koski jäätyy lähes umpeen, joten kuohujen takia tuonne ei kannata silloin lähteä. Nyt oli vielä mukavasti virtaavaa vettä, joten tälle talvea ehtii vielä hyvin!